Viime viikkoa vielä

Viikonloppu vierähti nopeasti. Olisin mielellään jäänyt vielä pariksi päiväksi äidin, isän ja Charlotan luokse.. Ollaan kaikki aika iltaihmisiä ja viisiittini oli nopea, joten en tainnut mennä nukkumaan kertaakaan ennen kahta.. Ja juttua meillä ois riittänyt pitempääkin..

Lauantaina oli ohjelmassa yo-juhlia ja niiden jälkeen lapsuuden kaverini Loviisa tuli kyläilemään ja kertasimme vanhoja tarinoita äidin, Charlotan, Jonaksen ja Lovisan yömyöhään asti. Loviisa on entinen naapuri, joka on edelleenkin yksi parhaista kavereistani.. Ja yksi niistä kolmesta tytöstä, joita pyrin aina tapaamaan Tornioon mennessä.. Me kaikki neljä asuttiin naapureina 14-vuotiaiksi asti, kunnes muutin Kuortaneelle lukioon.

Sunnuntaiaamu oli ihan, kuin sunnuntait tai lauantait lapsuudesta.. Herään, kun alakerrasta huudetaan mun nimeä ja alan viimeisenä raahautua alakertaan aamiaispöydän ääreen. Portaissa vastaan tulee vohveleiden tuoksu.

Mentiin päivällä pelaamaan Tornion par-3 -kenttää isän kanssa. Pelasin sitä paljon pienenä.. Siellä oli aina kovimmat kisat, katkerimmat tappiot ja makeimmat voitot. Ensimmäinen reikä on 56m pitkä, jota minun ei nykyään enään tarvitse lyödä puumailalla.. Tartuin 58 asteiseen wedgeeni, huitasin ja katsottiin, kun pallo pomppasi kerran, osui lippuun ja tippui alas.. Hole-in-one! Kolmas urallani, vaikkakaan par-3 -kentillä tehtyjä ei ehkä oikeasti lasketa.. Tein vielä pari birdietä ja pelasin 9 reikää -4.

Iltapäivällä oli edessä se, mikä oli pääsyy Torniossa käymiseen.. Enoni kuoli Sölvesborgin kisan aikana ja halusin tulla kotiin katsomaan miten äitini ja serkkuni jaksavat.. Nuorin serkuista on 23-vuotias. Äitini veli omisti maatilan satoine lampaineen, jotka jäivät nyt tälle perheen kuopukselle. Tilanne on hyvin surullinen, eikä mikään varmasti voi lohduttaa perhettä.. Minut kuitenkin siellä kaiken sen surun keskellä onnistu hurmaamaan ihan täysin sellanen pari kuukautta vanha kehityshäiriöinen karitsa, joka kulki koko ajan ihmisten perässä navetassa. Iloa toi myös Anna-serkun ihana 1-vuotias tyttö, jonka hymy oli koko päivän korvissa..

Kävin myös moikkaamassa isäni tätejä sairaalass, jotka ovat aina olleet minulle kuin mummoja, koska heillä ei ole omia lapsia. Molemmat ovat sairaalassa sattumalta samaan aikaan eri syistä ja nyt pääsemässä pois samana päivänä.

Lensin tänään Halmstadiin.. Edessä treeniä ja Ranskan kisaan valmistautumista.

1. Lounasbetsit Talissa  2. Äiti ja isä  3. Yo-juhlat 4. Vohveleita & hilloa  5.Hole In One!  6. Serkun tytär  7. Se ihana karitsa (en saanu lisättyä videota siitä)

eskblo1  eskblo0  eskblo2eskblo3  eskblo4  eskblo7

 

Puss och kram

Linda

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.Vaaditut kentät ovat merkittyjä *

*