Sundsvall

Ja takas kisamaan. Oon nyt Sundsvallissa kentällä majatalossa. Meitä on 18 tyttöä jakamassa samaa keittiötä ja samaa suihkua ( toiv niitä on 2, en oo vielä ehtiny tsekkaamaa) ja vessaa (mukavaa ois jos niitäki löytys toinen). Saatiin huone täältä ku joku peru varauksen, ku alunperin oltiin varattu huone keskustasta hotellista. Nyt mua kyllä vähän ehkä kaduttaa. Jaan huoneen kolmen muun kans, joista yhtä en oo ikinä nähnykkään. Ja mun sänkyki on kaiken lisäks 20cm sen tuntemattoman sängystä. Toivottavasti tytöt ilahtuu kovasti ku yöllä alan puhumaan unissani suomea.

 

Mun ”loma” meni nopeesti. Oon nyt ehkä enemmän puhki ku lomalle lähtiessäni, mutta sain paljon pakollisia juttuja pois päiväjärjestyksestä… Ja paljon ehti myös sattua ja tapahtua.. Otin ekat sakkoni ylinopeudesta, olin kädinä, tein mainoksia ja matkalaskuja, kävin tutustumassa Kiirunaan, katoin kahtena päivänä lätkäreenejä ja yhtenä Kiruna IF – Luleå A-junnu ja yhtenä Luleå-Färjestad matsit, olin pelaamassa Golfliiton sponsorien kans Vierumäellä, nukuin 2 yötä junassa, kävin hammaslääkärissä, kampaajalla ja moikkaamassa kavereita ja kummipoikaa….. Mm..

 

Oon aika kovis, mutta loman aikana itkin KOLME kertaa.. Aiheesta. Ekaks ku sain sakot, sitte ku piti lähteä Kiirunasta ja eilen ku pääsin pois hammaslääkäriltä.

  1. Sain vahingossa sakot ja unohin vielä avaimet ja ajokortinki maijaan sisälle, huiskutin kovasti poliiseille ja niillä meni hetki tajuta, etten vilkuttanukkaan hyvästiksi.

  2. En siis oikeasti itkeny sitä kyllä, että Kiirunasta lähin vaan siks ku poikakaveri jäi sinne ja mun piti palata omaan arkeen. Mutta seuraavan kerran nähään kuitenki jo 7-8 viikon päästä. Ja BTW Kiirunassa on varmasti maailman sydämellisimmät ihmiset..

  3. Hammaslääkärit on ollu mun pelkäämislistalla top 5:ssä jo vuosia, mutta nyt se kyllä raivas tiensä huipulle. Ku puudutukset ei aluks toiminu (kai sen vuoks koska olin niin paniikissa) ni hammaslääkäri kysy, että pelottaako mua. Vastasin kieltävästi ihan refleksinä, ja kaduin sitä n. 10 sek myöhemmin ja yritin sitten ilmotella kahen ihmisen sormet, pari ruiskua ja joku ihmeen kielenpitäjä suussa että ”eiku kyllä mua pelottaaki”.. Tärisin ku pelotti nii paljon.

 

Mutta, on mulla oikeesti ollu mukavaaki. Aikaa vaan ei oo ollu mihinkään ylimääräseen ja monia tärkeitä juttuja missasinki.. Tai ainaki myöhästyin, siirsin tai delegoin muille. Olo oli ku formula-autolla, jonka varikkona toimi koti, missä pikapikaa laitettii lisää bensaa, vaihettiin renkaita ja korjailtii rikkinäisiä osia. Kiitti äiti, isä ja Charlotta <3

 

Perjantaina alkaa kisa, huomenna harkkakiekka ja treeniä. Ja etin paikan mistä voin päivittää tän sivuille.

 

 

 

Linda

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.Vaaditut kentät ovat merkittyjä *

*