Nuniiiin.

Muutama viikko on vierähtäny siitä ku viimeks oon kirjottanu. Kisoista oli 5 viikkoa paussia niin asiaakaan ei oo ollu ihan hirveästi. Kaks viikkoa sitten meillä oli Halmstad Mästare, mikä on kova kisa, vaikka mukana saaki olla vaan Halmstadissa asuvia tai Halmstadin seuroja edustavia pelaajia. Ekana päivänä pelasin 67 (-5) ja tokana ote kirjaimellisestikki vähän lipsu sateessa ja kokonaistulos oli kahen kiekan jälkeen parissa. Siitä seuras sitten uusintareiät, jotka voitin kolmannella yrityksellä, ku upotin 7-8m birkun. Jännitti koko ajan tosi paljon. Ekana päivänä pelasin naisten ET:lläki kisan/kisoja voittaneen Sofia Grönberg-Whitmoren kans.

Viime viikolla Nordea Tour pyörähti taas käyntiin Tukholman Botkyrkassa. Ekana päivänä pelasin +1, tokana +3 ja kolmantena +5. Yhtenäkään päivänä en ollu tyytyväinen peliin, mutta koskapa sitä näkee tyytyväisiä golfareita? Olin jaettu 13. eli ihan hyvä sijotus.. Joni oli kädäämässä ja tuli toisena päivänä tiille hyvissä ajoin 7min ennen starttia. Se sai hirveät allergiat kentästä, tai no kentän heinistä, niin että sen silmät oli muurautua umpeen eikä hengitys kulkenu. Se joutu ootteleen, että apteekit aukeaa, että sai lääkettä ennen uutta rundia.

Ajettiin Tukholmasta Borlängeen, ku sinne oli lyhempi matka ajatellen tätä Norjan reissua (niin oon siis nyt Oslossa) ja Charlotta oli kans siellä festareiden vuoks. Niimpä saatii meiä kaikki 4 sisarusta yhteen ekaa kertaa sitten 2010 joulun. On aina kiva pelata veljien kans, vaikka tällä kertaa Pontus veiki pisimmän korren. Niklas ei ehtinykkää mukaan, ku sillä oli sen verran töitä.. Tulee mieleen se ku pienenä pyöri kentällä muiden tiellä ja roikku poikien hihassa, ku äiti oli käskeny niien ottaa mutki mukaan. Pojat on hyviä pelaamaan edelleenki ja pystytää auttaan toisiamme puolin ja toisin. Tuli muuten mieleen tuolla mun ensimmäinen kohtaaminen greenihaarukan kans ja mun on ihan pakko jakaa se teiän kanssa:

Etin n. 6-8-vuotiaana haarukkaa laatikosta missä meillä kotona pidetään haarukoita, veitsiä ja lusikoita. Sieltä löyty semmonen pieni muovinen kakspiikkinen juttu. Kysyin äidiltä, että ”mikä tää oikee on?”. Äiti vastas mulle, että ”se on kuulemma greenihaarukka”. Golf oli tuolloi vielä uus laji meiän perheessä eikä mulla ja äidillä ollu green cardia. Tuumasin, että se oli sopivan kokonen minulle ja aloin tyytyväisenä popsia sillä ruokaa lautaselta. Niin ja te, jotka ette tiiä mikä greenihaarkukka on ni se on siis sellanen, ku pallo tulee korkealta sille viheriölle, niin siihen voi jäädä kuoppa. Tämä kuoppa pitää sitten korjata tökkäämällä se haarukka sinne maahan, että greenistä tulee taas täydellisen tasanen. 

Lauantaina me saatiin suru-uutinen Suomesta. Meiän fammu oli kuollu pitkän sairastamisen jälkeen. Fammu oli huonossa kunnossa pitkään ja oli hankala pidätellä itkua, ku kävin sen luona viimisen kerran kesäkuussa. Hautajaiset on 2:n tai 3:n viikon päästä, enkä vielä tiiä miten se tulee vaikuttaan kisaohjelmaan.

Suru-uutisen jälkeen lähin golfkentälle ja huomasin, että joku valopää oli ottanu asiakseen vetää avaimella kaikkien kadun autoihin lähes koko matkalta syvät naarmut.. Seki riipas sydäntä. Niin nätisti ja varovaisesti oon autoa pitäny ja se on arvokkainta mitä omistan. Toivottavasti naarmuttajalla on hyvä mieli.

 

Nonih, nyt oon kuitenki Norjassa ja eka kisapäivä Haugerin kentällä on takana. Oon pelannu tän vuonna 1 ja 2, ku täällä oli PM-kisat. Olin joku 13-15.v ja mieleen jäi, että yhellä kierroksella mulla oli 44 puttia. Tänään pelasin +3 ja se riittää 23. sijaan. 2 päivää aikaa kiriä!

 

 

XOXO Linda

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.Vaaditut kentät ovat merkittyjä *

*