Kohta taas mennään!

Viimeisin blogipäivitykseni jäi postaamatta Marokossa huonon netin vuoksi. Agadirin kisa oli minulle melkoinen vuoristorata. Aloitin vahvasti ja johdin Eurooppa Tourilla ensimmäistä kertaa elämässäni. Kisa oli minulle kahdeksas kyseisellä kiertueella. Seuraavat kolme päivää pelasinkin 39 asteen kuumeessa ja angiinassa. Kuume ei sinänsä minua kentällä häirinnyt, vaan hengitysvaikeudet, kun happi ei meinannut kulkea. Syöminen ja juominen oli todella hankalaa ja viimeistä kierrosta edeltävä illallinen koostuikin hunajasta ja appelsiinista. Taistelin kilpailun loppuun, mutta päädyin lopulta sijalle 52.. Kaksijakoiset fiilikset. Olin pettynyt, etten pystynyt pelaamaan paremmin, mutta toisaalta ylpeä, että vedin kierrokset loppuun, vaikka sairaalareissu oli lähellä. Näin lääkäriä monta kertaa päivässä kentällä ja sain särkylääkettä sekä antibiootteja.

Marokon jälkeen kävin treenaamassa Espanjassa, palasin Suomeen ja karistin sairauden viimeiset rippeet kannoiltani. Harjoittelin Suomessa pari viikkoa ja lähdin takaisin Espanjan auringon alle, mistä palasin takaisin pari päivää sitten.

Olimme siis Nooran ja Marikan kanssa tyttöjen ja miesten maajoukkueiden mukana viime viikon. Vietimme viikon PGA Catalunyassa, mikä on ehdolla Ryder Cup- kentäksi 2022. Olosuhteet olivat hyvät ja oli ihanaa pystyä keskittymään vain ja ainoastaan treenaamiseen koko ajan. Staffan ja Mikael (maajoukkueen valmentajat) suunnittelivat aikataulut ja treenit, ruokapuoli oli järjestetty klubilla niin, ettei kertaakaan tarvinnut edes käydä kaupassa. Seitsemässä päivässä minulle kertyi 54h treeniä, vaikka kaksi päivistä oli matkustuspäiviäkin. Peli kulki hyvin ja pelasin kaikki kierrokset 67-72 lyönnillä. Sain juuri ennen reissua uudet mailat (Wilson Staffin FG Tour V4) ja olin huolissani, että uusiin olisi hankala tottua. Se pelko oli selvästikin turha. Päätin Espanjassa, että pelaan Sveitsin LETAS:in ensi viikolla, niin saan yhden kilpailun alle ennen Turkin Eurooppa Tourin kisaa.

Tämä viikko on suunnitleltu minulle huomattavasti kevyemmäksi. Mieli haluaa kentälle, mutta kroppa on jumissa ja kaipaa lepoa, jotta olisi täydessä terässä ensi viikolla. Hoidan vähän käytännön asioita ja treenailen Talissa sekä Hill Sidessa. Vappua vietän pitkästä aikaa Suomessa Marikan ja mahdollisesti serkkuni kanssa. Pääsen ruksaamaan listalta pois suomalaisen perinteen: Havis Amandan lakituksen seuraamisen.

Blogi vappu -4 Blogi vappu -3 Blogi vappu -2 Blogi vappu -1 Blogi vappu 0 BlogiVappu2 Blogivappu3

 

 

 

 

Tässä vielä tämä Marokon kirjoitus, mikä jäi julkaisematta…

 

 

 

Marokko

Tällä viikolla pelaamme Marokon Agadirissa. Samaa kisa on pelattu jo useita kertoja, joten kenttä on monille pelaajille tuttu. Itse olen pelannut Marokossa ainoastaan Rabatissa ja Marrakechissa. Viime vuonna voiton vei teinisensaatio Charley Hull. Myös miesten Eurooppa Touria on täällä tällä viikolla, mutte he pelaavat erillä kentällä.

Pelasimme kentällä 27 reikää ennen kisan alkua. Tuuli on puhaltanut todella lujaa viimeiset kaksi päivää, joten treenaaminen on ollut vähän erilaista kuin yleensä kisaviikoilla. Tytöt ovat muuttaneet driverien lofteja suosiolla pienemmäksi. Kenttä on aika yksinkertainen, mutta greenien ympärillä voi joutua ongelmiin ja väyliä reunustaa aina jonkinlainen pusikko tai metsikkö. On lyhyitä väyliä, joissa saa hyviä birdie-mahdollisuuksia ja väyliä, joilta lähtee par taskussa tyytyväisenä kohti seuraavaa tiitä.

Nämä 2,5 viikkoa Uuden-Seelannin ja Marokon kisan välillä ovat menneet nopeasti. Kävin Hill Sidessa pelaamassa ja rangella Talissa, mutta muuten treenit on suoritettu sisätiloissa. Treenasin myös trackmania käyttäen, eli siis laitetta, joka näyttää kaiken mahdollisen datan mailan liikeradoista spinneihin. Mielenkiintoisia tuloksia. Lyönnin pitäisi olla hyvässä kunnossa. Tein myös club fittingin ja uudet wilsonini saapuvat, kun tulen Marokosta kotiin. En malta odottaa, että saan ne käsiini! Nykyisillä olen pelannut 1,5 vuotta.

Viime viikko oli kiireiinen, kun treenien lisäksi minulla oli parit kuvaukset, pari kiropraktikolla käyntiä ja treenejä uuden fysiikkavalmentajani, Matti Santtilan, kanssa. Auto on toistaiseksi vielä haussa, joten aikataulu käy tiukaksi, kun päivässä tulee istuttua tunteja busseissa ja junissa. Viime keskiviikona olo oli kuin bussin alle jääneellä. Kroppa oli ensinnäkin jumissa maanantain kovasta fysiikkatreenistä, sitten tein keskiviikkoaamuna jo uuden treenin ja iltapäivällä kiropraktikko suoristi kovalla kädellä lokakuusta asti temppuilutta selkää. Jo siinä vaiheessa päivää puhaltelin ja mietin, että mitähän tästä päivästä tulee. Vedin silti golftreenit vielä päälle ja illalla olin uskomattoman väsynyt.. Päivät olivat kovia.. Lauantaina pidin lyhyemmän, mutta tehokkaan päivän. Sunnuntaina olikin sitten vuorossa 17h matkustuspäivä.

Majotun pitkästä aikaa Vossin kanssa. Olemme kyllä hyvin paljon tekemisissä, mutta tämä on ensimmäinen kerta noin viiteen vuoteen, kun jaamme huoneen kisoissa. Marika on kiertänyt amatöörikisoja ja minä olen ollut ammattilainen jo pidempään. Mukana suomalaisista on myös Krista Bakker, Elina Nummenpää, Noora Tamminen, Minea Blomqvist ja Ursula Wikström. Ennätyspaljon suomalaisia siis, jos Suomen omia LET-kisoja ei lasketa!! Miesten puolella Mikko Korhonen pitää Suomen lippua korkealla.

Puss och kram,

Linda

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.Vaaditut kentät ovat merkittyjä *

*