Aika deeppiä. Muutto.

Olin Helsingissä kokonaiset kaksi viikkoa ja nyt golf vie taas seuraavaan paikkaan. Tällä kertaa mennään kuitenkin ilman muuttokuormaa. Edessä on parin viikon harjoittelureissu Floridaan. Saan samalla tavata vanhempiani ja veljeäni. Tuleva kämppäni Helsingissä ei vieläkään ole valmistunut, mutta pääsen muuttamaan siihen kahden viikon päästä, kun palaan reissusta. Toivottavasti, koska golfarityttöjen pikkujoulut olis tarkotus pitää siellä noin vuorokausi koneen laskeutumisen jälkeen. Onneks tytöt lupautu auttamaan asunnon järjestykseen saamisessa.. Suuuuuri kiitos Emmalle majapaikan lainaamisesta kahdeksi viime viikoksi. Ja muillekki, jotka teki mun olosta heti kotoisan. Ni är guldvärda, sanois ruotsalainen.

 Mun muutto takas on kai aiheuttanut jonkin verran ihmetystä molemmissa maissa.. Ruotsissa, kun sanoin, että muutan Suomeen niin lähes jokainen kysyi ”Ai siis asumaan?”. Itselle jäi epäselväksi, että miten muuten muutetaan, jos ei sitten asumaan..? Oli hankala hyvästellä osa kavereista, vaikka niitä kisoissa tulenkin näkemään. Läheisimmät kaverit hyvästelin hyvin vauhdikkaalla tekniikalla, vähän kuin olisi laastarin vetäissyt nopeasti pois.. Sinne jäi kourallinen erittäin hyviä ystäviä, jotka tulee varmasti aina kuulumaan elämääni tavalla tai toisella. Emelie ja Alex on nytkin samaan aikaan Jenkeissä, joten ainakaan näin alkuun muutos ei ole dramaattinen.. Halmstadia kaupunkina en varmaan tule ikävöimään. Se on ihana kesäkaupunki, mutta kun kesät olen kuitenkin aina ollut reissussa.

 Mites sitten päätin yhtäkkiä muuttaa? Ottakaa hyvä asento, koska tarina on pitkä.

Kaipasin Suomeen tosi paljon ensimmäisenä vuotena ja olin päättänyt lähteä vuoden jälkeen kotiin. En ehtinyt tutustua ihmisiin ja luokallakin oli vain kaksi tyttöä lisäkseni. Kouluhommia tein kahden sanakirjan voimin.. Ensin käänsin materiaalin ruotsista suomeksi ja sitten kirjoitin englanniksi.. Google translatea ei silloin vielä käytetty. Olin koko ajan väsynyt, mutta oli hankala saada unta, enkä saanut mitään aikaiseksi. Sain vielä kaupanpäällisinä tenniskyynärpäätkin.. Sää oli mustaa ja sadepisarat piiskasivat poskia kovan tuulen tahdittamana.. Scandinavian School of Golfin opettajat saivat minut kuitenkin keväällä jäämään seuraavaksi vuodeksikin. Jäin, koska olosuhteet golfille on siellä niin loistavat. Toinen vuosi olikin kaikin puolin hauska.. Tuli uusia oppilaita, joista läheisiksi tuli varsinkin Alex ja Anjelika. Seuraavat vuodet meni aika kivuttomasti ja ajattelin ehkä jopa asettua sinne pitemmäksikin aikaa. Nautin kuitenkin Suomessa olemisesta erittäin paljon ja aloinkin vähitellen pala palalta tuomaan Suomea Ruotsiin.. IKEA:n kahvikupit alkoivat muuttua Iittalaan.. Kahvi, puuro ja karkit täyttivät aina matkalaukkua joka Suomen-visiitin jälkeen. Marimekko, porot, Pentik ja muumit olivat myöskin suuressa suosiossa..

 Mietin muuttamista tosissaan viimeksi puolitoista vuotta sitten. Erottuani silloisesta poikakaverista huomasin, kuinka yksinäistä Halmstadissa loppujen lopuksi oli. Ei perhettä, eikä kavereita golfin ulkopuolelta. Tottakai klubin tytöistä tuli hyviä ystäviä, mutta välillä käy raskaasti, kun on koko ajan ”golf-Linda”. Kaikki kaverini olivat kilpagolfareita. Matkustimme kaikkiin kisoihin aina yhdessä ja jos kotona oltiin kisojen välissä vain pari päivää, kaikki halusivat viettää ne vähät tunnit poikakavereidensa tai perheidensä kanssa.. Olen kuitenkin aina ajatellut, että olen siellä missä on golfillisesti paras olla. Golfin ulkopuolinen elämä on aina ollut ehkä vähemmän tärkeää. Uskoin aina, että sosiaalinen elämä muuttuu sitten joskus paremmaksi ja helpommaksi Halmstadissa. Muistelin monesti hankalina hetkinä, kun isä sanoi joskus kotona ollessani, että ”Vuodenhan roikkuu vaikka hirressä”. Sillä tavalla jaksoin aina tsempata, vaikka mieli ei ollut ihan katossa. Ja äiti taas puolestaan sanoi, että ”Hulluksi ei tarvi tulla, aina voi palata kotiin”, kun huomasi mieleni olevan maassa. Mutta minne olisin mennyt? Ainoa vaihtoehto olisi ollut Helsinki, missä melkein kaikki kaveritkin on.. Mutta miten se olisi onnistunut? Olisi etsittävä asunto, uusi seura, uudet treenipaikat ja uudet valmentajat. Eikä minulla ole suhteita Helsingissä minnekään. Golf on aina ohjannut mun koko elämää. Aina siitä lähtien, kun lähdin 14-vuotiaana golflukioon Kuortaneelle, sitten valmentajan perässä Kokkolaan ja Ouluun, minkä jälkeen golfyliopistoon Ruotsiin. Se on aina ollut tärkeintä perheen jälkeen.

Tuntui pahalta, että olin seurani paras naisammattilainen, mutta sponsoreiden saanti Halmstadista oli silti ylivoimaisen vaikeaa. Halmstadista kotoisin oleville tytöille taas hyvin helppoa. LETaccessin palkintorahoilla ei yksinkertaisesti pärjää, vaan sponsoreita on pakko saada. Vielä kuuden vuoden jälkeenkin oli ”outsider” olo.

Tapasin sitten kuitenkin sopivasti noihin aikoihin yhden entisistä joukkuekavereistani, joka ehti olla ammattilaisena 12 vuotta ennen, kuin lopetti kilpailemisen. Jonas auttoi minua golfissa mielettömän paljon ja peli alkoi sujua kuin tanssi. Koti-ikävä oli tipotiessään. Ei vain yksinkertaisesti ole mitään parempaa, kuin hyvä golf. Lucky you, jos et vielä ole huomannut sitä itse, se nimittäin vie mukanaan. Saan siitä niin hyvät kicksit, että kestän mitä vain… Talven aikana suhde Jonakseen syveni useammalakin tavalla ja viihdyin taas Ruotsissa loistavasti.. Treenasin lujempaa kuin koskaan ja kaikki oli hyvin.. Peli ei kuitenkaan sujunut odotusten mukaisesti kauden alettua, mitä oli hankala ymmärtää kaiken sen treenin jälkeen. Ei saa ymmärtää väärin, nautin harjoittelusta, joten en missään nimessä kokenut, että kaikki oli ajan hukkaa. Aloin vain vähän epäillä omia treenimetodeja, mitkä vuotta aiemmin oli toimineet hyvin. Tässä kohtaa ei auttaneet kommentit ”Jos et saa treenistä tulosta peliin, niin sitten treenaat väärin”, mitä kuulin vähän väliä.

 Kauden kolmannen kisan toisena kisa-aamuna Sölvesborgissa juttelin vanhempieni kanssa matkalla kentälle ja kuulin, että enoni oli hävinnyt kamppailun keuhkosyöpää vastaan. Pelasin kisan loppuun ja lähdin perheen luokse Tornioon.. Olin pari viikkoa Suomessa eri tehtväissä ja sieltä Halmstadiin palaaminen oli vaikeampaa kuin koskaan. Olin Suomessa sisko, tytär, serkku, naapuri, entinen koulukaveri, kaverin iso- ja pikkusisko, vanha seurakaveri ja niin paljon kaikkea muuta. Yhtäkkiä ihmissuhteet alkoivat painaa vaakakupissa enemmän ja tuntui hyvältä olla jotain muutakin kuin golfari. Samaan syssyyn sain parhaalta ystävältäni kuvan ultraäänestä. Minulle oli tulossa kummilapsi joulukuussa. Emmi on ollut kuin sisko minulle viimeiset 10 vuotta, joten se oli minulle iso juttu. Alkoi tuntua, että elämä on lyhyt ja menetän ison osan elämän ihanista asioista, kun olen Ruotsissa ja kaikki pyörii 100% golfin ympärillä. Halmstad oli minulle työpaikka, enkä päässyt klubilta lähdettyä eroon ”töistä”, mitä golf minulle kuitenkin on. Eikä siinä mitään, jos se kulkee, mutta kun suoritus ei ole sitä mitä toivoisi niin silloin alkaa niin sanotusti pipo kiristämään.

 Tiesin, että minulla on aina hyvä olla, kun peli kulkee.. Joten treenasin vielä vähän kovempaa. Seinä tuli vastaan, kun sitten yhdessä kohtaa kesää olin ollut kolme viikkoa reissussa ilman yhtään vapaapäivää. Kotiin tultua oli aamiaisen jälkeen pakko mennä nukkumaan, koska pelkästään se oli fyysisesti niin rankkaa. Jouduin käymään lääkärissäkin, kun seisomaan noustessa pulssi nousi 45:stä 110:een. Mitään ei kuitenkaan löydetty, joten jatkoin treenaamista. Löysäsin silti otetta vähän, kun sydämeen pisti n. 10 minuutin välein.

Pelihän on tänä vuonna ollut hyvää ja tasaista, mutta en ole saanut huippukierroksia. Kausi on ollut stressaava, koska olen pelannut Eurooppa Touria ja LETaccessia. LET:in kisat ovat aina varmistuneet 2-13 päivää ennen ensimmäistä kisapäivää, joten on ollut hankala suunnitella mitään etukäteen, lentojen ja hotellien varaamisesta puhumattakaan. Olisin päässyt pelaamaan seitsemän kisaa ja kolmessa olin ensimmäisenä varalla. Jätin Hollannin ja Etelä-Afrikan kisat suosiolla väliin, koska samaan aikaan pelattiin LETaccessia ja koin, että minulla olisi isommat mahdollisuudet saada täysi kortti Eurooppa tourille sitä kautta ensi vuodeksi. Marokkoon en matkustanut ensimmäisellä varasijalle, mutta Kiinaan, Turkkiin ja Tsekkeihin lensin lyhyellä varoitusajalla. Turkissa kukaan ei perunut ja Tsekeissäkään en päässyt pelaamaan. Tsekin reissusta sain kuitenkin pienen kirjesodan aikaiseksi ja koen vieläkin, että siellä ei toimittu niin kuin piti.. Long story short, varapelaajan on oltava klubilla kännykkä kädessä valmiina pelaamaan kunnes viimeinen ryhmä on startannut. Minä olin. Viimeisen startin pelaajista yksi myöhästyi lähtöajastaan. Ryhmässä piti olla vain kaksi pelaajaa, joten toinen heistä joutui pelaamaan yksin. Kun kysyimme tournament directorilta miksei minua pyydetty tuossa tilanteessa pelaamaan niin TD sanoi, että kun pelaaja on myöhästynyt lähdöstä ja diskattu, on hän silloin ollut osana kilpailua, eikä häntä voida korvata. Pyysimme tarkistamaan säännön jolloin TD muutti tarinaansa ja sanoi, että minut olisi teknisesti voitu laittaa pelaamaan, mutta olisi ollut epäkätevää saada minut 10. tiille. Se olisi vienyt minulta n. 5 minuuttia. Juttelin miesten Eurooppa Tourin TD:n kanssa ja hän ei ymmärtänyt miten tällaista on voinut tapahtua. Siellä säännöt sanovat, että tällaisessa tapauksessa varapelaaja pelaa ja hänelle annetaan sopivan verran aikaa tulla paikallle..

Olin tänä vuonna suomessa noin viikon verran joka kuussa maaliskuusta lähtien. Siellä oli ihana olla, enkä enään halunnut palata Halmstadiin. Kotiin poikakaverin luokse meneminen tuntui täysin väärältä. Hill Siden LETaccessin jälkeen aloin varovasti kysellä Marikalta (jonka luona olen tosiaan majottunu tänä vuonna varmaan reilun kuukauden?!) Helsingin vuokrahinnoista.. Ja kun olin Suomessa viettämässä syntymäpäiviäni päätin, että muutan. Tiesin saavani apua manageritoimistoltani käytännönasioiden järjestämisessä. Aloimme tehdä yhteistyötä tänä vuonna, joten aiemmin minulla ei ollut samaa mahdollisuutta. Olin ajatellut, että muuttaisin keväällä, mutta ihmiset ympärilläni olivat sitä mieltä, että mitä nopeammin muutan, sitä nopeammin saan mielen kirkkaaksi. Päätöksen jälkeen pelasin myös kauden parhaan kisani. Muuttokuorma oli Helsingissä alle kuukausi siitä, kun ensimmäisen kerran olin sanonut ääneen, että muutan.

 Nämä kaksi viikkoa ovat olleet tämän vuoden parhaat. Vaikka olen ollut koditon! Tuntuu, että näiden kahden viikon ajan olen elänyt omaa unelmaani. Kaikki on ollut loistavaa ja vaikka oikeastaan moni pikkuasia on ollut huonosti se ei ole häirinnyt, kun niin moni muu asia on ollut kohdallaan. I love my life right now 🙂

 

Puss o Kram

 

Linda

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.Vaaditut kentät ovat merkittyjä *

*