20 takana ja 4 eessä..

Aika täällä rapakon toisella puolella on menny ihan hullun nopeesti.. Nyt on sitte enää 4 treenipäivää jäljellä ja lauantaina joutuu hyppäämään Ruotsiin menevään koneeseen. Säät on ollu hyvät, 2-3 päivää satanu ja vaan kahtena päivänä on sään vuoks joutunu jättää harjottelun välistä. Kolmena päivänä yhteensä on tullu ”lomailtua”. Isä lähti täältä 11.4 ja sen jälkeen ollaa Jonin kans oltu täällä keskenämme. Ollaan pelattu kuutta eri kenttää, joista tänään Ritz-Carlton, jota oon aiemminki hehkuttanu (Kiitos Jack ja Sinikka mukavasta päivästä). 

Tää kulttuuri on siinä mielessä nii erilainen ku Euroopassa, että ihmiset tulee koko ajan jutteleen ja tutustumaan. Ekat pari päivää oli taas tosi tyly olo, ku jokanen tuntematonki täällä tervehtii ”Hey, how are you” ja ite suomalaisittain/ruotsalaisittain saa vastattua ”hey..” sitten ehkä pienen hämmennyksen jälkeen ”fine”. Ja sitten ihan liian pitkän tauon jälkeen tajuaa vasta, että ois ehkä pitäny kysyä mitä sille kuuluu, mutta senkin tajuaa, että se tilanne on siinä vaiheessä jo vähän niinkö ohi.. Mut noin kuluu vaan ekat pari päivää.. Näistä ihmisistä esimerkkinä, kun ravintolassa viereisestä pöydästä tuli +90-vuotias mies juttelemaan meille 87-vuotiaan vaimonsa kanssa. Olivat nähneet meiät aiemminki kyseisessä buffetissa ja kyselivät mm. että ollaanko me Jonin kanssa sisko ja veli… Siinä ne sitten kerto reissuistaan maailmalla (Suomessakin 80-luvulla) ja lopuksi toivottivat hyvää loppuelämää. Eräs toinen johon törmättiin kentällä oli opettava tennis- ja golf pro, joka oli mm. kutsuttu Jack Nicklauksen ruohokentälle pelaamaan tennisturnausta entisten maailman tähtien kans. Tän miehen oma tennisura ammattilaisena oli katkennu neljän vuoden jälkeen 1980, ku 93-vuotias rattijuoppo oli ajanu sen päälle.. Yks mies tuli puolestaan houkuttelemaan Jonia tänne johonki paikalliseen lätkäjoukkueseen, ku sen korviin oli kantautunu huhu nuoresta kiekkoilijasta..

Pelit on menny hyvin, vaikka vielä näin alkukaudesta huonojaki päiviä mahtuu väliin. Perjantaina pelattiin kisaa ja tein 5 birkkua ja yhen eaglen – 47 metristä kuppiin! Tauluun -4. Olin kisan ainoo tyttö/nainen.. Sitä edeltävänä päivänä oli pelannu toisen kentän takaysin -4 ja tein siis uuden 27 ja 36 reiänki ennätykset = -8 ja -5. (Myös Joni on lyönyt täällä omia ennätyksiään.. Nimittäin PAINONNOSTOSSA! Eheeei, ei tämä ei liity mitenkään punttisalille vaan enemmänki noihin edellä mainittuihin buffeteihin. Puntarin viisari näyttää nimittäin ennätyslukemia. Kolmessa viikossa +5kg!)  Hyvää pelivirettä kentän ulkopuolelta oon hakenu Petteri Nykyn koutsaamisesta kertovasta kirjasta. Nykkyhän siis johdatti Suomen kahteen perättäiseen MM-kultaan salibandyssa ja on ollu jonki verran (ainaki naisten) golfmaajoukkueen mukana viime vuonna. Tytöt on kehunu herran maasta taivaaseen. Ollaan luettu sitä ääneen, jos vaikka siitä Jonillekki tarttus jotain takaraivoon. En tiiä onko sattumaa, mutta niiden 36 reiän aikana mun päässä pyöri just sen kirjan sanat. Tosi suuri osa kirjan käsittelemistä asioista on mulle jo ennestään tuttua, mikä mitäki kautta (aika paljon mentaalisia juttuja), mutta koko tarinaa on jännä lukea valmentajan näkökulmasta ja aina löytyy uusia perspektiivejä tarkastella asioita.. Vielä n. 100 sivua jäljellä, mutta mietin, että pitäskö sitä säästää kisakaudelle 😀 

Nyt pitäs nauttia vikoista päivistä. Sitten Ruotsiin toipumaan jetlagista ja parin viikon päästä alkaaki kausi Kristianstadissa. En malta oottaa sitä ekaa harkkakiekkaa, sitä ekaa kisa-aamua ja niitä ekoja väyliä. Voin varmuudella kertoo, että tänäki vuonna ekat pari väylää Joni saa ottaa lippuun kiikarilla mitan, tai sitten saan mitata matkat askelin, pienoisesta adrenaliinimäärästä johtuvan tärinän vuoksi. Mutta jännitys onki paras osa tätä peliä. 🙂

 

XOXO Linda

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.Vaaditut kentät ovat merkittyjä *

*