Xiamen, taifuunit ja herkut

Ulkoa kuuluu kovaa melua. Puutarhakalusteet on tuotu sisälle ja parvekkeen oven edessä on hiekkasäkkejä. Olen huoneessani Sanyan Yalongbay golfresortissa ja ulkona riehuu taifuuni ”Sarika”. Olen onneksi oikealla puolella hotellia, niin ettei sade sentään hakkaa ikkunoihin. Tuuli on noin 20m/s. Lähettyvillä olevatt kaupat on tänään suljettuja tämän trooppisen myrskyn vuoksi. Olin viime vuona syklonissa ja nyt taifuunissa, niin ehkä ensi vuonna sitten hurrikaani?

Saavuimme viikko sitten Kiinaan Oonan kanssa ja pelasimme Xiamenissa Eurooppa Touria. Valmistelut poikkesivat vähän normaalista, kun harjoituskierrosta päästiin pelaamaan vasta keskiviikkona, eli päivää ennen kisan alkamista. Yleensä saamme välipäivän keskiviikolle, koska pelaamme harvoin pro-amia.

Ilma oli todella kuumaa ja kosteaa. Kenttä oli märkä, koska taifuuni oli kohdellut sitä kaltoin edeltävällä viikolla. Koko Xiamen koki kovia myrskyssä ja päätimme lahjoittaa palkintopotista 10% korjaustöihin. 

Peli tuntui kisan ajan todella hyvältä. Jopa viikon huonoin kierros +5 tuntui hyvältä, mutta ne kerrat, kun löin puolihuonon lyönnin, jouduin aivan mahdottomiin paikkoihin. Putti kulki ensimmäisenä päivänä mahtavasti, mutta vire laski aika kovasti kisan loppua kohti. Sain kuitenkin kasaan tärkeitä rahoja rankingkia ajatellen. Näillä näkymin saan pelata vielä kaksi kisaa. Valehtelisin, jos väittäisin, ettei paineet ole kovat. Olen tällä hetkellä muutaman tuhannen päässä täydestä kortista.

Täällä Aasiassa pelin henki on myös vähän erilainen, kuin Euroopassa.. Ensimmäisenä päivänä ryhmäni oli jatkanut peliä sillä välin, kun olin vessassa ja olivat puolivälissä matkalla kohti lähestymislyöntiään. Jouduin viheltämään, jotta sain heidät pois alta, että pystyin lyömään avauksen. Yksi kädeistä pahoitteli ja sanoi, että hän unohti minut. Viimeisenä päivänä minut jätettiin yksin griinille, vaikka seuraavassa tiiboxissa odotettiin taas edessä olevan ryhmän vuoksi. Ilmoitin kyllä heille, että Europpassa tuota käytöstä katsottaisiin törkeäksi. Yleensä pelaajat voivat mennä jo seuraavalle tiille, mutta silloin on tapana jättää yksi kädeistä viimeisenä puttaavan kaveriksi, ettei itse tarvi huoltaa lippua. Loukkaannuin ja tulistuin varmasti aivan liikaa ja on yritettävä olla vähän kovempi jatkossa.

Kiinalainen kulttuuri on todella erilainen. Varsinkin ruokapuolella. Jokainen suupala on täysi yllätys. Avajaisissa meille tarjottiin monenlaista lihaa ja keitosta. Luulin esimerkiksi syöväni jotain mustekalaa, kun vieressä istuva kiinalainen kertoi sen olevan ankkaa. En halunnut tietää, että mikäköhän osa oli kyseessä. Oona ja Krista lähtivät illalliselta alakerran länsimaiseen ravintolaan syömään, mutta minä jäin vielä sinnittelemään avajaisiin, ettei järjestäjät loukkaannu. Kestin vielä pari ruokalajia, mutta sen jälkeen en oikeasti enään saanut ruokaa kurkusta alas. Laitoin kuvan keitosta perheelleni ja äitini luuli, että kyseessä oli pikkusiskoni suorittama rotan ruumiinavaus. Mutta kun ei ollut. Yritin kaluta siitä kaiken lihalta vaikuttavan irti. 

Ongelmahan lähinnä on, että kaikkeen jätetään luut, suonet ja läskit paikalleen.  Alkushokista toivuttuamme alkoi buffeteista onneksi myös löytyä kaikkea ihanaa. Kokeilin reippaasti kaikenlaista ja sieltähän tuli sekä positiivisia, että negatiivisia ylläreitä… 

Kielen kanssa on myös ollut pientä hankaluutta. Ihmiset ovat todella ystävällisiä, iloisia ja yrittävät niin ymmärtää, mutta aina se ei aivan onnistu..

Oona esim. tilasi neljä kertaa saman salaatin, mutta vasta viimeisellä kerralla tuli oikea annos. Ensin tuli keitto, sitten väärä salaatti, seuraavalla kerralla se oli loppunut ja viimeisellä kerralla he toivat ensin väärän salaatin ja sitten oikean salaatin. 

Juomapuolikin on kovin erilaista. Meille tarjotaan keitettyä vettä, kokista tai olutta. Olen huono nukkumaan, jos juon coca colaa, niin olen parina iltana juonut janojuomaksi olutta! Lounaan kanssa olen valinnut kokiksen.

Olen yrittänyt löytää suklaata ja karkkia joka paikasta tax freestä lähtien, mutta sitä ei yksinkertaisesti ole!? En ole aivan varma miten selviän näistä neljästä viikosta! Pitää lahjoa joku tuomaan Euroopasta jotain. 

Kuulostampa muuten nirppanokalta.. Onneksi ne, jotka minut tuntee tietävät, että sitä en ole. Vaikka tarinan sävy on ehkä koomisen negatiivinen, niin nautin olostani kaikesta huolimatta. Kisaviikot ovat aina huikeita!

Asuimme hienossa hotellissa 17. kerroksessa. Emme päässeet kertaakaan kaupunkiin asti katselemaan. Olimme niin väsyneitä kuumuudesta ja aikaerosta. Täällä Sanyassakaan en aio lähteä seikkailemaan, mutta käyn viikonloppuna Shanghaissa, missä toivottavasti nään edes jotain. Jäin tänne Kiinaan ainoana suomalaisena väliviikoksi, koska ajattelin, että matkustaminen väsyttää minua ja aikaerokin tekee kaiken hankalaksi. Tänne jäi myös parikymmentä muuta eurooppalaista, joten yksin ei tarvitse olla. Pääsen pelaamaan kentän heti kun Sarika väistyy. Siihen asti nukun, syön ja teen fysiikkaa..

Puss o kram,

Linda

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.Vaaditut kentät ovat merkittyjä *

*