Kohti Marrakechia!!

Istumme minibussissa kohti Marrakechia ja suomalaiset ovat valloittaneet autosta melkein puolet. Karsintojen ensimmäiseen vaiheeseen lähti viisi suomalaista naista ja kaikki pelasivat itselleen jatkopaikan. Ensi viikon finaalissa 130 pelaajaa taistelee 30:stä kortista. Suomalaisia tulee mukana olemaan lisäkseni Sanna Nuutinen, Marika Voss, Oona Vartiainen, Leena Makkonen, Krista Bakker ja Elina Nummenpää. Pelaamme kahdella kentällä, jotka molemmat on minulle viime vuodesta tuttuja. Al Maaden on helpompi ja Samanah haastavampi. Huomattavasti helpompi kuitenkin, kuin tämän viikon karsintakenttä. Kisaa pelataan ensin neljä päivää, minkä jälkeen 60 parasta pääsee finaalipäivälle ja joista 30 saa täyden kategorian Eurooppa Tourille. Loput 30 saavat myös OK kategorian, sen mikä minulla oli tänä vuonna.

 Olin ensimmäisessä karsinnassa T11, vaikka ensimmäinen päivä oli kaoottinen. Takana on kahden kuukauden kilpailutauko, joten kisaaminen oli extra-jännittävää ja kesti hetken ennen kuin muisti miten hermoja hallitaan. Sen jälkeen pelasin paikoittain kauden parasta peliäni, vaikka putit jäivät usein vain reiän reunalle ”hengailemaan”. Tiedossa oli kuitenkin koko ajan, että tämä karsinta on vain selvitettävä eikä voitettava. Ensi viikolla taso tulee olemaan paljon tiukempi ja puttien pitäisi pudota sinne kupin pohjalle.

 Kenttä Rabatissa oli erittäin vaikea ja pitkä. Väylät olivat 7-18 metriä leveitä, joita reunusti tiukka bermuda ja jokainen väylä oli kuin metsien reunustama kuja. Greenit olivat todella kaltevia ja nopeita, joten lippua ei edes voinut sijoittaa usealla greenillä kuin kahteen eri paikkaan, vaikka neljä päivää pelattiin. Greenit oli pieniä, nostettuja ja bunkkereiden ympäröimiä. Bunkkereissa oli todella paljon hiekkaa, joten pallo meni lähes aina ”eguksi”, eli upposi puolittain.

 Tämä oli minulle ensimmäinen kerta Rabatissa, mutta kolmas kerta Marokossa. Olemme pelanneet Marrakechissa kahdesti aiemmin. Rabat tuntui olevan aika paljon Marrakechia edellä kaikessa. Hotellihuone oli moderni ja siisti. Hyvä, etten voitontanssia vetänyt, kun selvisi, että hotellilla oli aiemmista kerroista poiketen netti! Naurattaa välillä, kun täällä kaikki ei kuitenkaan ole sitä uusinta uutta. Sain esimerkiksi kolmannelle kierrokselle kärryn joka oli vanhempi kuin minä itse. Olin koko kierroksen huolissani, että jaksaakohan se nyt maaliin asti, kun se vain kitisi ja vaappui. Se sai kyllä sympatiapisteet ja nimesin sen Rustyksi. (Pysähdyttiin muuten juuri toisen kerran jo, kun yhdellä kädeistä on ruokamyrkytys. Suomalaisista kuitenkin kaikki terveinä.) Rangella pallot kerättiin käsin. Miehet pistivät rakennus- tai vaihtoehtoisesti nyrkkeilykypärät päähän ja painelivat rangelle poimimaan tytöille palloja. Meidän heitä rautaseiskoilla väistellessä.. Autoja ovat ohjaamassa liikennevalojen sijaan poliisit, joilla on hienot uniformut.. Ja maksaminen onnistuu harvoin kortilla, kuitit kirjoitetaan käsin. Englantia ei puhuta melkein missään, joten asioita hoidetaan ranskaksi. Ranskantunneistani on 10 vuotta, mutta olen suomalaisista ainoa joka osaa edes vähän. Elekieli on myös pop. Latasin myös appin kännykkään, että opettelisin arabiankielen alkeet, mutta vielä en ole päässyt numeroita pidemmälle.. Täällä on kuiteinkin kaikki hyvin ja fiilis katossa!

 Juoksin eilen suoraan kierrokselta bussiin, missä Leena ja Oona odottivat kädet pystyssä highfivejä odotellen.Marika ja Sanna olivat vielä kentällä. En ollut silloin vielä nähnyt tuloksia, joten en tiennyt olivatko he selvittäneet cutin. Se selvisi minulle vasta tyttöjen ilmeistä. Pienen alkujäykkyyden jälkeen he olivat pelanneet tiukassa paikassa hyvin ja päässeet finaaliin. Hyviä pelejä juhlistimme illalla ravintolassa (jossa olimme ainoat asiakkaat) hyvän ruoan merkeissä. Yrittipä joku saada pöytään viinipulloakin, mutta islaminuskossa kun ei alkoholia sallita, niin ravintolassa sitä ei ollut edes myynnissä. Panostimme sen sijaan jälkiruokiin, joita toisille maistui useampikin 😉 . Hyvät bileet.

 (Pääsin lataamaan tän vasta uudelta hotellilta ja täällä ei netti toimi tarpeeksi nopeasti, että saisin kuvia ladattua. Käykää sen sijaan katsomassa facebookista tai instagramista @lin89da.

Puss o kram,

Linda

Floridasta Helsingin kautta Marokkoon

Maisemat on ehtiny vaihtua Floridasta ensin Suomeen ja sen jälkeen Marokkoon. Pelasin vielä muutaman kierroksen ennen kotiinlähtöä, joista yhden Emelien ja hänen kahden kaverinsa kanssa. Toinen heistä pelasi tällä kaudella LPGA:lla. Oli kiva viettää aikaa Alexin ja Emelien kanssa, kun nähdään tästä lähtien varmaan aika harvoin.. Emelie pelaa tällä viikolla LPGA:n karsintojen viimeistä vaihetta. Tiensä viimeiseen vaiheeseen on muuten selvittänyt kuusi ruotsalaista. Suomalaisia ei edes ensimmäisessä vaiheessa startannut yhtään… Että eipä kumma, että meitä suomalaisia ei myöskään LPGA:lla pelaa. Karsintojen kulut pyörii jossain 15 000 euron tienoilla, joten harvalla suomalaisella naisammattilaisella on varaa yrittää. 

marokkoblo1  marokkoblo2  

Paluu Suomeen ei mennyt ehkä niin sujuvasti, kuin olisin toivonut. En päässyt muuttamaan kämppään heti, joten majailin taas Emman ”turvasatamassa” pari päivää. Olisin muuten ajanut kotiin Tornioon, mutta autohan oli kolaroituna… Jouduin (ja joudun edelleen) säätämään sen kanssa paljon. Auto meni lopulta lunastukseen ja muuttokamoja meni kyydissä rikki n. 500 euron edestä.. 

Mutta oli Suomessa mukavaakin. Pidimme pikkujoulut tyttöjen kanssa ja olin hyviätekoja.fi:n mukana Snadistadissa opettamassa golfia lapsille. Mukana oli myös muita huippu-urheilijoita vetämässä omia lajejaan. Sain myös lopulta avaimen asuntoon. Ja sehän on aivan ihana. Asunto valmistui juuri remontista ja on loistavalla paikalla. Naapurissa asuu yksi golftytöistä ja seinänaapurina 94-vuotias Kerttu. Törmäsin Kerttuun muuttotavaroita sisälle kantaessa yhdeksän aikaan illalla ja rouva oli juttutuulella. Hän pyysi saada nähdä asuntoni. Minulla oli jo muuttoa aloittaessa ollut mieletön nälkä, mutta ajattelin vain nopeasti viedä viimeiset kamat ylös. Kertun tutkiessa uutta kotiani, tavarani odottivat rapussa n. 30 min, kunnes lopulta kehtasin sanoa, että minun pitää nyt jatkaa muuttamista.. Kerttu jäi seuraamaan laatikoiden siirtelyä ja viimeiset tavarat sisään kannettuani hän käski minut katsomaan omaa asuntoaan. Siellä meni sitten 1,5h vanhoja matkamuistoja ja sodanaikaisia valokuvia katsellessa.. Maha kurni, mutta en tietenkään voinut sanoa rouvalle, että en nyt ehtisi kuuntelemaan.. Ihana täti, jonka elämäntarinan tiedän jo nyt paremmin, kuin monen kaverini! 

marokkoblo3  marokkoblo4  

Torstaina lähdettiin sitten jo tänne Marokkoon. Päivä oli pitkä, mutta matkaseurana oli Marika, Annika ja Sanna, joten reissu meni kivasti. Kaikki on vähän huolissaan ruoan suhteen ja suurin osa onkin raahannut kotoa kilokaupalla evästä. Puurot on varmasti jokaisella mukana. Itse pelasin eilen varman päälle ja tilasin perinteisen marokkolaisen tagine-ruukun, minkä tiesin tulevan kiehuvana pöytään.. Eilen ei päästy pelaamaan, koska kenttä on tulvien jäljiltä märkä. Oli tarkoitus, että kisattaisiin kahdella eri kentällä, mutta sateiden aiheuttamien tuhojen vuoksi tämä ensimmäinen vaihe vedetään vain yhdellä kentällä. Tänään on kuitenkin pelattu ja treenattu. Huomenna vielä harjoituskierros ja maanantaina kisaamaan!!

marokkoblo5  marokkoblo6  marokkoblo7

 

Puss o kram,

 

Linda

 

Vähän mun checklistaa Floridassa

Reissu on lopuillaan ja kotimatka häämöttää. Onneksi on vielä kuitenkin pari päivää aikaa lämmitellä. Sää on ollut viimeisen viikon heikohko.. On satanut ja tuullut tosi paljon. Eilen tippui pallokin tiiltä puuskan voimasta. Ja löin yhden hyvän rautaseiskan 90m, kun yleensä se lentää sen 135m.. Tänään sentään aurinko on käynyt näyttäytymässä..

 Suomessa odottaa ilmeisesti uuden kämpän lisäksi lumi. Emma lähetti perjantaina kuvan autostani lumikasan alla. Pointti ei kuvassa kuitenkaan ollut lumen määrä vaan se, että joku oli ajanut parkissa olevan autoni perään sellaisella vauhdilla, että koko peräkontti oli mennyt lyttyyn ja auto on ajokelvoton.. Kuvan perusteella näytti myös, että auto oli törmäyksen voimasta liikkunut melkein metrin eteenpäin. Luojan kiitos kolaroija oli jättänyt yhteystiedot. Nyt toivon vain, ettei mun rakas menopelini joudu lunastukseen.

 Tänne Floridaan tullessa mulla on aina pieni checklista mitä yritän ehtiä tekemään golfauksen ohella. Tässä muutamia listalta.. Pitää käydä Sawgrassin outleteilla, Cheesecake Factoryssa, Victoria’s Secretillä, syödä clif barseja ja bageleita cream cheesellä.. Pannareita aamupalaks, tilata white chocolate mocha Starbucksista ja viettää ainakin yksi aamupäivä altaalla. Yleensä on tullut käytyä myös leffassa, Miami Beachilla, eläintarhassa tai NHL-pelissä. Evergladesin alligaattoritkin on tullut morjestettua. On ihana tulla samaan paikkaan treenaamaan kerta toisensa jälkeen, kun ympäristö on tuttu, tietää mitä haluaa ja tietää mistä sen löytää. On paljon tekemistä treenien jälkeenki, eikä illat mene kotona istuskellessa ja peukaloita pyöritellessä. Täällä on helppo liikkua autolla eikä eksymisestä tarvitse kantaa huolta, koska koko rannikko on ruutukaavalla tehtyä.

Perheeni täällä ollessa sain check-listaltani monta asiaa pois. Mm. altaan, Sawgrassin, eläintarhan, Panthersien pelin, pannarit ja Cheesecake Factoryn. Wildlife preserve, missä käytiin on tosi pieni ja rauhallinen paikka. Turistit menevät aina isoihin eläintarhoihin, missä Ranuan eläinpuiston tyyliin nähdään eläimet kaukaa ja ilman opastusta. Kävin jo toista kertaa tässä samassa eläintarhassa ja se on aina yhtä hurmaava. Opas vie noin kymmenen hengen ryhmän häkkien viereen ja kertoo jokaisen eläimen tarinan erikseen. Useimmat leijonat ja tiikerit ovat päätyneet heille, koska omistajat ovat yrittäneet kasvattaa niitä asunnoissaan…Ovat sitten huomanneet, että leijona ei nyt sitten oikeen sopinutkaan olohuoneen sisustuselementiksi enään 3-vuotiaana. Kaikki eläimet ovat ihmisrakkaita ja tulevat heti aitauksen reunalle hoitajansa rapsutettavaksi.. Joitain eläimiä saa ottaa syliinkin. Pitelin papukaijaa, apinaa, kilpikonnaa ja käärmettä. Olin ottamassa tarantellaa käteen niin äiti käytti vanhemman oikeuttaan ja esti viime hetkellä.. Vierailijat pääsevät metrin päähän kaikista eläimistä, mutta sormia ei kannusteta laittamaan aitauksen sisäpuolelle.. Pailla on ehdottomasti yksi West Palm Beachin helmiä..

 Golf sujuu ihan hyvin. Olen pelannut Alexin ja Emelien vieraana Donald Trumpin Jupiterin kentällä ja pääsin jopa käymään Bear’s Clubilla harjoittelemassa. Bear’s Club on kenttä, jolla kaikki Rorysta, Michael Jordaniin, Celine Dioniin ja Luke Donaldiin asuu ja harjoittelee. Se on vielä asteen yksityisempi, kuin Trumpin kenttä, mutta pääsimme harjoittelemaan Alexander Norenin kutsumana. Muuten olen sitten treenannut tästä 10 minuutin päässä sijaitsevalla John Princen Learning Centerissä ja pelannut West Palm Beachin par 3 -kenttää.. Karsintojen alkamiseen kaksi viikkoa!

 

Flori  Flori2  Flori3    Flori5  Flori6Flori1

 

Puss o kram

 

Linda