Tiedättekö mikä päivä tänään on?!

Tiedättekö mikä päivä tänään on?! Tänään käynnistyy vuoden 2015 naisten Eurooppa Tour kausi Australiassa! Mukana meistä suomalaisista minä ja Noora Tamminen. Kisa pelataan Gold Coastilla RACV Royal Pines Resortilla. Noora on täällä ollut aiemminkin ja tätä on kuulemma viime vuodesta muutettu paljon. Kenttä on pitkähkö ja tuulinen, greenit isoja, nostettuja ja vähän hitaan oloisia. Bermuda (ruoholaatu) tuo omat haasteensa.

Matkustin tänne 43 tuntia, joten reissun jälkeen olin aika puhki. Aikaero on 8h, mutta nyt alkaa jo oikeastaan olemaan aika tottunut uuteen rytmiin. Joka yö herään silti 3.00 erittäin pirteänä. Nukahdan kyllä aina uudestaan. Majotun Nooran ja Roopen kanssa meren äärellä olevassa hotellissa/asunnossa. Gold Coastia kutsutaan Surfer’s Paradiseksi, joten rannat ovat surffaajia täynnä. Kävin siellä ensimmäisenä päivänä kävelyllä.

Harkkarundit pelasimme maanantaina ja tiistaina. Eilen oli Pro-Am, joten ainoastaan mukana olleet saivat pelata kenttää. Meillä meni päivä harjoitellessa. Täällä on ihana olla! Vaikka Australia on upea, niin viittaan tuolla ”ihanalla” silti Eurooppa Touriin. Kaikki on hyvin järjestettyä ja ympärillä Euroopan parhaat golfnaiset. Eilen sanoin Nooralle, että ”Olin puttaamassa ja Laura Davies tuli greenille, niin teki mieli pysähtyä ja nostaa hattua, mutta sain onneks pidettyä itseni kurissa ja jatkoin vaan coolisti omia drillejäni”. Noora katto mua suu auki ja kysy, että ”Ai mitä? Treenasko Laura puttia?”. ”Ei, ku se tuli jutteleen jonkun kädin kanssa..” vastasin.”No mä aattelinki..”. Lauralla on touch kohallaan ilman treenejäki, kokemustakin löytyy ilmeisesti myös jonkin verran.

Meillä ei käytännössä ole nettiä hotellilla, joten pyysin kyydin kentälle näin kisa-aamuna aika aikaisin. Ajattelin, että syön aamupalaa, kirjoittelen blogia ja otan iisisti. Meillä on kädipakko ja tilasin kädin klubilta. Sain kädini numeron tiistai-iltana ja olen yrittänyt saada häntä kiinni 24h.. Ilman vastausta. Se teki mulle OHARIT?! Myöskään mailapojista vastaava mies ei vastannut puheluihini. Onneksi olin ajoissa tänään liikkeellä, niin kisajärjestäjät hankkivat minulle uuden kädin näin 4h ennen starttiani..

Täällä Australiassa kisaa näytetään livenä kanavalta ABC1 lauantaina ja sunnuntaina 1.30-6.00p.m ESST. En osaa varmasti sanoa näkyykö LET:in youtube-kanavan kautta koostetta tai muuta, mutta näin olettaisin..

Nyt uppoudun hetkeksi kirjan pariin ja sitten lämmittelemään!

 

Puss o kram

Linda

blogiAus

blogiaus1

blogiaus2

blogiaus3

 

Joulua Torniossa

Olin joulukuusta 21 päivää maassa, missä valtaosa ihmisistä on muslimeja. Marokossa oli joitain joulukoristeita, mutta jouluaikaa ei samalla tavalla pystynyt fiilistelemään kuin yleensä. Kuuntelin kyllä jonkin verran joululauluja treenatessa.. Matkasuunnitelma kotiin ei mennyt ihan omien suunnitelmien mukaisesti, kun luulin lentäväni Tornioon joulunviettoon Helsingin kautta.. Minulla oli lennot kotiin varattuna 12.12 heti ensimmäisen vaiheen jälkeen, mutta oli varattava uudet päästyäini finaaliin. Lennot Helsinkiin oli kuitenkin kalliit, joten lensin Tukholmaan.. Siitä hyvästä ostamani joululahjat ovat edelleenkin asuntoni vaatekaapissa.. Aikaa ei myöskään ollut ostaa uusia, joten pikkusiskoni hoiti lahjojen oston puolestani.. Äiti järjestää joulua aina monta viikkoa ja autamme kaikki parhaamme mukaan. Tänä vuonna tulin valmiille joululle, mistä on melkein huono omatunto.. Oudolta tuntuu myös, etten ole tänä vuonna syönyt ollenkaan piparkakkutaikinaa!? Ehtisiköhän asian vielä korjata??

 Joulu menee meillä aina saman kaavan mukaan. Olemme aina viettäneet aaton oman perheen kesken, mutta tänä vuonna meillä on täällä myös vanhimman veljeni tyttöystävä ja pikkusiskoni poikakaveri. Toisen veljeni oli jäätävä töihin Borlängeen..

Aamulla söimme riisipuuroa ja Niklas muisteli, kuinka äiti oli pienenä piiloittanut jokaisen puuroon mantelin, ettei kenellekkään tulisi paha mieli.. Nyt mantelia ei enään laiteta ollenkaan. Puurojen jälkeen veimme joulutervehdykset isotädeillemme ja serkuillemme. Sitten suuntasimme tuttuun tapaan hautausmaille sekä Simossa että Kemissä..

blogijoulu0  blogijoulu4

Meillä syödään aina aika myöhään ja illallista edelsi tänäkin vuonna joulusauna. Charlotan poikakaveri sai tehtäväkseen lukea jouluevankeliumin, sekä ruotsiksi, että suomeksi (Jonas ja Sandra ovat molemmat ruotsalaisia). Seisoin Niklasta vastapäätä ja katselin, kuinka tuskissaan oli, kun ei päässyt heti syömään. Siksi ei tullutkaan yllätyksenä, että noin puolessa välissä hän alkoi taputtaa ja sanoi että hienosti meni, nyt syödään…

Jännitämme joka vuosi, että kuka kaataa tai tiputtaa jotain äidin tarkoin varjelemalle pöytäliinalle. Sitä ei tänä vuonna tarvinnut jännittää kauaa. Syömme meidän ruokasalissa ainoastaan jouluna ja myös pöytää liinan yritetään suojella kaikin tavoin. Niklaksella heilahti käsi snapsilasin reunaan jo alkumetreillä ja lasi kaatui pöydälle. Sitä sitten neljä naista siivoamaan miesten selitellessä, kuinka se lasi käytännössä itsestään kaatui.. Äitiä alkoi tässä vaiheessa jännittää Niklaksen vuoksi, joten tarkkaili häntä koko ajan silmä kovana.. Niin keskittyneenä, että alkoi vahingossa syödä omaa ruokaansa perunoiden ottimella. Haarukka ku haarukka.. Niklas oli aika kipsissä sen jälkeen ja onnistui vielä kaatamaan punaviinilasinkin liinalle. Snapsit sentään oli kirkasta… Jälleen neljä naista siivoamaan ja miehet yrittivät taas selitellä kuinka hankalaa on olla isokokoinen ja kömpelyyttä yritettiin laittaa jopa vasenkätisyyden piikkiin. Jaoimme lahjoja vähän kymmenen jälkeen ja olin nukkumassa jo puolenyön aikaan, matkasta edelleen väsyneenä.

blogijoulu1  blogijoulu3  blogijoulu2

 Joulupäivänä isotätimme tulivat syömään meille ja illasta näin lapsuudenkavereitani. Kävimme koittamassa vähän tanssijalkaa tuolla Haaparannan puolella koko porukalla. Niklas sai allergisen reaktion jostain ja kun lääkettä ei löytynyt, niin Charlotta käski antaa Nikille tabletin vatsavaivoihin. Placeboefekti sai reaktion menemään ohi, mutta Niklas ei tykännyt kauhean hyvää, kun kuuli asiasta myöhemmin… Tapaninpäivänä päätin, että en tee mitään ja käytännössä nukuin ja söin vain koko päivän. Olen ollut tavallista epäsosiaalisempi Marokosta palattuani. Pää ja kroppa on ollut väsyneitä.. Ilmeisesti annoin kaikkeni Marrakechissa ja jotain taisi jopa jäädä sinne kentälle. Ihanaa nyt levätä vielä pari päivää ja ladata akkuja… Paperihommia tulee kyllä tehtyä silti. Ylihuomenna suuntaamme kohti Yllästä, enkä malta oottaa, että pääsen hiihtämään!!!

blogijoulu5

 Puss och kram

Linda

 

Everyone is like ”What’s up with Finland”

Meitä oli Marrakechissa karsintojen viimeisessä vaiheessa seitsemän suomalaista. Täydet kortit toi Suomeen Marika, Elina ja minä. Sen lisäksi Krista ja Sanna saivat osittaisen pelioikeuden. Seitsemästä pelaajasta viisi sai siis itselleen uuden työpaikan. Meitä on parhaimmillaan Eurooppa Tourin kisoissa siis kahdeksan tai yhdeksän suomalaista!! Miettikää miten hienoa!! Lisäksi LET accesilla pelaa kolme uutta suomalaista, jotka tulevat taatusti pitämään lippua korkealla. Suomen naisgolfilla ei ikinä ole mennyt näin lujaa! Pelasin finaalin harkkakiekkaa yhden itävaltalaisen pelaajan kanssa, joka sanoi, että olivat muiden pelaajien kanssa pohtineet, että ”What’s up with Finland?!”. Ollaan tekemässä rynnäkköä tourille, vaikka asukkaita ja pelaajia maassa on kuitenkin niin paljon vähemmän, kuin muissa maissa.

Maittain kortit jakautuivat näin:

Ruotsi 5, Englanti 4, Espanja 4

Skotlanti 3, Suomi 3, Etelä-Afrikka 3

Saksa 2, Tanska 2, Namibia 1

Hollanti 1, Belgia 1, Unkari 1

Latvia 1, Ranska 1, Itävalta 1

                         

Hotellin allasaslue  

Hotellin allasaslue  

Kotoisa olo, kun kaduilla oli poroja

Kotoisa olo, kun kaduilla oli poroja

Klubilta

Klubilta

 

 

Pelasin kierrokset 72-74-68-73-73. Se oli kauden paras kisani ja minullla oli pieni tunne viikkoa aiemmin, että peli oli loksahtamassa kohdalleen. Lähetin Timo Rauhalalle (joka on auttanut minua viime aikoina) tällaisen viestin ensimmäisen vaiheen jälkeen: ”Ensimmäinen vaihe suoritettu ja nyt pitäs laittaa vitosvaihde silmään. Peli tuntuu paikoittain paremmalta, ku ikinä ja 2. päivänä löin 16 greeniä. Tuntuu, että oon saamassa kii jostain todella hyvästä…..”. Finaalissa löin koko ajan 14-16 greeniä. Yksi huippukierroshan sieltä vain tuli, mutta mahdollisuus oli viiteen vähänkin paremmalla putilla. Karsintoihin lähtiessä odotukset eivät olleet ihan hirveän korkealla, kun takana oli iso elämänmuutos ja paljon säätämistä. En ollut pystynyt harjoittelemaan yhtä kovaa, kuin aiempina vuosina ennen karsintoja. Keskityin mieleni treenaamiseen, millä oli varmasti lopulta iso rooli kentällä.

 

Viimeisenä päivänä löin palloa tavallista huonommin ja ymmärsin vasta ysin greenillä, että miten saan lyötyä normaalisti. Missailin myös lyhyitä putteja, mutta sitä tekee useimmat tuossa tilanteessa. Kun 11 reikää oli pelattu, olin tippunut korttirajan väärälle puolelle. Edessä oli vielä kaksi par 5-reikää, joten en hätääntynyt. Tiesin, että birkkuja oli tulossa. Upotin rei’illä 12 ja 13 noin 1,5m pitkät birkut. Reiällä 14 missasin alle metrisen parin. Ajattelin jälleen, että 16. reikä on par 5 eli hätää ei ole. Reiällä 15 löin rautakasin 0,5m yli reiästä, joka spinnasi puoleen väliin kuppia ja alastulojälkeä. Easy tap-in birdie ja pieni fist pump. Jäljellä oli 3 reikää, jotka oli selvitettävä kunnialla. Tiesin, että korttiin tarvisi totaalin E tai +1. Halusin tehdä vähintään yhden birkun vielä, että kolme puttiakin viimeisellä reiällä riittäisi täyteen korttiin. Yksi kaveri kysyi jälkeen päin, että ”etkö ajatellut, että voisit missata greeninkin?”. Rehellisesti sanottuna ei käynyt mielessäkään, että lähestyminen voisi epäonnistua. Upotin 16. ja 17. reikien 6-7m birdiet. Siinä vaiheessa tiesin olevani ns. aika turvassa. Viimeiseen seitsemään reikään siis viisi birdietä. Vieläkin on vähän epäselvää, että mistä hankin sen spurtin. Kun tulokset olivat selvät ja paperilla, oli aika epätodellinen olo. Hyvä ystäväni, Marika Voss, sai täyden kortin myös ja varovaisesti molemmat juhlittiin, takaraivossa pieni pelko, että joku tulee vielä sanomaan, että tulokset on laskettu väärin.

Kilpailun pokaali

Kilpailun pokaali

Al Maadenin klubitalo

Al Maadenin klubitalo

 

 

Kun mietin tätä vuotta, tulee heti kyyneleet silmiin. Ilmeisesti onnen kyyneleet kuitenkin. En tiedä pitäisikö miettiä ja käydä läpi vai vain nauttia tästä tilanteesta ja hyvästä olosta. Tämä vuosi on ollut henkisesti rankka, niin kuin oon ennenkin sanonut. Ainoat, jotka todella tietää miten paha tilanne oikeasti välillä oli, on vanhemmat ja siskoni. On uskomatonta, miten asiat kuitenkin järjestyy perheen ja ystävien tuen avulla. Olen huono valittamaan ongelmistani, koska en mielellään huolestuta muita, mutta välillä olen ollut niin pulassa, että on tuntunut, että en yksinkertaisesti selviä. Helsinkiin muutosta vielä sen verran.. Että on huvittavaa, että ensimmäistä kertaa elämässä tein jotain, mikä on hyvä Lindan kannalta ihmisenä, eikä välttämättä urheilija-Lindan kannalta, ja yhtäkkiä pallo alkaa päätymään reikään vähemmillä lyönneillä. Ehkä sattumaa, ehkä ei.

 

Muutama hassua hutia reissulta, joka muuten oli aivan huikea:

  1. Sannan visa electron imaistiin maksuautomaattiin Marrakechissa.
  2. Scoring arealta juostiin perääni tuloskortti kädessä ja pyydettiin menemään toimistoon. Ajattelin, että nyt kortissa on ollut vikaa ja mut diskataan. Sydän kurkussa, mutta väärä hälytys.
  3. Koko poppoo käveli märkään sementtiin matkalla ravintolaan. Marokkolaisilla ei ollut tullut mieleen varoittaa tai eristää sitä millään tavalla.
  4. Meistä esikarsinnan selvittäneistä suomalaisista 4/5 oli kuumeessa tai ruokamyrkytyksessä reissun aikana.
  5. Kotimatka ei ollut taaskaan se yksinkertaisin.. Ensin bussilla lentokentälle. Lento Lontooseen. Ajoin Lontoossa vasemmanpuoleisessa liikenteessä toiselle lentokentälle, missä junalla toiseen terminaaliin ja jatkolento Tukholmaan. Tukholmasta 11h automatka lumisateessa Tornioon, joista kaksi viimeistä ajoin itse.
  6. Ravintoloissa asiointi oli välillä hankalaa. Esim. kerran medium entrecoten tilatessani sain well done lehtipihvin. Asiasta huomauttaessani tarjoilija ilmoitti meille, että lautasella on medium entrecote. Minkäs teet? 🙂
Kaksi erittäin iloista LET-pelaajaa

Kaksi erittäin iloista LET-pelaajaa

 

 

Puss och kram,

 

Linda