Frutti di mare!

Tiiättekö sen tunteen? Kun ilma on aurinkoinen ja tyyni, check. Mieli on hyvä eikä mikään häiritte, check. Pallo makaa ruoholla mukavasti, check. Matka lipulle on just sopiva ja maila tuntuu hyvältä kädessä, check, check. Maila asettuu nätisti pallon viereen, viiminen vilkasu kohteeseen ja maila lähtee nätisti bäcksvingiin,check,check,check. Sitten… Ihan puskista, ilman että sille on antanu pienintäkää ajatusta, sieltä SE tulee. S-o-k-e-t-t-i. Niin ku joku joskus sano, soketti ei tuu yksin, ne tulee laumoissa — ja joo, se on tarttuvaa. Oon lyöny soketteja nyt kuukauden verran joka päivä. Se ensimmäinen tulee kuitenkin aina puskista, mutta sitä seuraa sitten oikeen sokettisuma. Maajoukkueleirillä Afrikassa pojat nimes mut Linda ”soketti” Henrikssoniks ja Linda ”sorjonen” Henrikssoniks. Ainoo mikä mua lohuttaa, on se, että tää on tosiaan tarttuvaa. Niklas ja Pontus löi yhet tiukassa paikassa parkolmosella (samalla väylällä, peräkkäin) ja Joniki näytti osaamistaan ku chippas soketin suoraan Niklaksen bägiin ja avonaisesta taskusta sisään. Soketin, eli siis tän 45astetta väärään suuntaan lähtevän lyönnin jälkeen kaikilla on aina tapana katella nolona ympärilleen tyyliin ”näkiköhän joku?”, samaan tyyliin siis ku sillon, ku on talvella liukastunu yleisellä paikalla.. Ja kyllä, kaikki kääntyy kattomaan, että kuka alottelija täällä on huitomassa. Ikävä myöntää, että mulle se on niin normaalia, että en enään edes punastu vaan lyön toisen heti perään. Vahingossa.

Niklas ja Pontus lähti kotiin, mutta vielä ois yks kiusankappale täällä jäljellä. Kämppä tuntuu aika tyhjältä. Pientä vahinkoa se tietenki sai aikaan ku 4 ihmistä pienessä tilassa.. Mm. 2 rikkoontunutta lautasta, 2 pilalle mennyttä tuolinpäällistä (kolmannelle kaatu onneks vaan limsaa ja toivon, että se ois vielä pelastettavissa) ja yhet rikkinäiset legginssit (ku pojat oli kadeja ku mulla oli pyörä ja niillä ei, ni ne kaato mut kumoon..). Muuten kaikki meni ihan kivasti. Asuntoki oli ihan hyvässä kunnossa ku tiskauksista, roskien viemisistä, imuroinnista jne. pelattiin iltasin ristiseiskaa.. Ai niin no kyllä mulla kerran leikkas poikien kans kii, ni kaadoin niien kenkiin Påsk Mustia eli siis sellasta kokiksen tyylistä pääsiäisjuomaa..

Mmmmutta par3-kenttää siis pelaileen kunnes kesägreenit täällä Halmstadissa aukeaa. Se parkolmonen on 12 reikää ja jos sen pelaa -7, saa iPad2!! En oo kyllä ollu vielä lähelläkää sitä.. Holari oli kyllä niin lähellä, että pelikaveriki huudahti ”FRUTTI DI MARE!!”, jolle nauroin niin etten ees tienny minne pallo pääty. Ja pelikamu luuli antaneensa kovasti kehuja.

 

Linda

LUNTA!!

Maanantaina mun molemmat veljet saapu Borlängestä tänne Halmstadiin. Mitään ei voi tehdä liian helposti, siksi toinen tuli junalla ja toinen haettiin Ängelholmista lentokentältä.. Niklas, eli vanhin oli suunnitellu jäävänsä tänne pariks viikoks ja Pontus vaan muutamaks päiväks. Poikakaverini on ollut täällä nyt pari viikkoa.

Tiistaina katsoimme netistä läpi kaikki kentät, joissa oli kesägreenit auki ja lähettiin ajeleen ja ettiin niitä. Netistä saatu info osottautu kuitenki vääräks ja loppujen lopuks 1,5h tunnin ajelun päätteeks palattiin tänne Halmstadiin pelaamaan par 3-kenttää. Siellä sitten ratkottiin tiski- ja ruoanlaittovuorot, niin ja pelattiin me renkaidenvaihdostakin. Pelattiin bestballia Niklas ja Pontus vs. mie ja Joni. Pojat voitti ekan kiekan ja me saatiiin tiskit ja ruoanlaitto. Renkaista ku pelattiin, ni oltiin niin paljon johdossa, että molemmat pojat luovutti ku 3 reikää oli jäljellä.

Keskiviikkona pelattiin Öresundin kenttä kesägreeneille. Oltiin ainoat pelaajat koko kentällä. Lämmintä oli n. +3C ja tuuli puhals 11m/s. Voin kertoa, ettei ollu lämmintä touhua. Silti tuli yks eagleki nähtyä, ku Joni löi par 5 kahella päälle ja upotti 1,5 metrisen. Öresundissaki veljekset luovutti ennen kolmea vikaa reikää.. Ei vissin oo helppoo hävitä pikkusiskolle Wink.  Torstaina oli tarkotus pelata tuolla Malmön kupeessa ja ajettiinki sinne mutta 10m/s tuuli ja räntäsade oli sitten jo vähän liikaa. Ajettiin Halmstadiin ja pelattiin simulaattorissa.

Eilen aamulla ku herättiin ni maa oli ihan valkonen.. Lunta ei oo näkyny täällä sitten tammikuun, mutta nyt on koko Halmstad valkosena.. Uskoteltiin itellemme, että kyllä se iltaan mennessä pois sulaa, mutta ei se minnekkään oo kadonnu. Lämmintä tosin on +5C. Tänään on taas treenattava simulaattorissa ja pojat suunnitteleeki joitai olympialaisia ku Halmstad GK:ssa voi pelata pingistä, nintendo wiitä, biljardia ja tennistä samassa huoneessa missä simulaattori on.. En oo kovin innostunu ajatuksesta ku tiiän, että pojille tärkeintä ei oo se, että ne voittaa, vaan se, että mie häviän. Kun nyt yritän niille selittää, etten oo mukana niin mun on kuulemma näytettävä lääkärintodistus.

Millonhan nuo kasvais aikusiks? Annoin toissapäivänä Pontukselle yhen kuvan muokattavaks ku sillä on kauheen hyvä kuvanmuokkausohjelma.. Vastailin meileihin ja lähettelin kuvia ees takas ku tajuan, että nää 3 hihittää vieressä ja muokkaa yhessä sitä mun kuvaa.. Kurkkasin Pontuksen näyttöä ni jjjep, miehän se siinä. Korvat venytettynä maahisen korviks, silmät suurennettuina, joita kehysti yhteen kasvaneet kulmakarvat ja tietenki ylähuulta koristi ”hitlerinviikset”. Yks sankari täältä palas jo takas Borlängeen. Yllättävän hyvin 4 ihmistä mahtuu tähän 27neliön kämppään.

 

Linda

Mutka Helsinkiin

Sain kutsun Golfliiton palkitsemistilaisuuteen Helsinkiin 11.3 niin päätin hypätä koneeseen ja suunnata urani viimiseen amatööritapahtumaan. Minut palkittiin naisten Finnish Amateur Rankingin voitosta.

Samaan aikaan Helsingissä oli GOExpo-messut, eli siis golf-, metsästys-, ratsastus-, kalastus-, fillari- ja kuntomessut, missä kokoontuu aika pitkälti kaikki suomalaiset pelikaverit vuosien varrelta.. Eli suuntasin sitten palkintojenjakojen jälkeen sinne..

Kokosin tavarat kasaan ja lähin silmät ristissä liikkeelle täältä Ruotsista aamulla 5.15. Ovella mietin, että onhan kännykkäki nyt varmasti mukana ja kurkkasin käsilaukkuun. Siellähän se laukun pohjalla majaili. Paitsi sitten Göteborgissa, kun aattelin katella kelloa siitä ni huomasinki että se ”kännykkä” oliki luomivärikotelo.. Siinähän sai sitten yrittää tavottaa kaverit savumerkeillä päivän aikana. Eikä oo ihan ensimmäinen kerta.

Matka meni kuitenki hyvin ja pääsin palkintojenjakotilaisuuteen ja sieltä messuille. Löysin kaikki kaverit ilman suurempia ongelmia ja iltaakin vietettiin yhessä. Lauantai-aamuna lensin takasin tänne Ruotsiin.. Pieniä kommelluksia kuitenki reissussa aina tapahtuu esim. ku 4 tyttöä yrittää suunnistaa paikasta A paikkaan B ja ”junasta kun noustaan niin täytyy kääntyä heti oikealle” ja kuitenkin kaikki kävelee tyytyväisinä vasemmalle tuota lausetta toistaen. Ja sittenhän sitä oltiin hukassa… Ja sen jälkeen oltiin vielä enemmän hukassa ku tunnelin alla olevalla bussipysäkillä ei ollu katosta vaan pelkät kyltit, niin meidän kartturi ei tienny että se oli bussipysäkki.. Smile Noh, mutta nyt oon tallessa täällä Halmstadissa ja just lähdössä par 3-kentälle.

 

Linda