Linda Henriksson Ihan uusi WordPress-sivusto
Kirjoitan tästä, kun niin monet kyselevät tilanteesta.
Sinä joka et jaksa lukea pitkää versiota voit hypätä toisiksi viimeiseen kappaleeseen 🙂
Reilu vuosi sitten olin Samanahin kentällä Marokossa naisten Euroopan Tourin karsinnoissa. Pelattavana oli enää neljä väylää kisan viimeistä kierrosta ja tiesin olevani ”väärällä” puolella cut-rajaa. Tarvittaisiin birdie tai kaksi, jotta saisin täyden kategorian kaudelle 2015. Tein kolme lintusta putkeen. Viimeiselle reiälle olisi ollut varaa tehdä tuplabogey ja olisin vielä silloinkin lähtenyt LET-kortti kädessä kotiin.
Tunteet meinasivat nousta pintaan ja kyyneleet silmiin upotettuani 17. reiällä birkun, kun tiesin etten mitenkään enään saisi sössittyä tilannetta. Fiilis kortin varmistuttua oli uskomaton! Olin todella onnellinen, kun olin saavuttanut suuren tavoitteen. Mietin monta kertaa, että onko tämä nyt varmasti totta.
Tänä vuonna samalla kentällä, samoilla rei’illä fiilis oli hyvin erilainen. Olin edellisenä päivänä pelannut elämäni parhaan kierroksen -8 ja sivunnut samalla kenttäennätystä toisella karsintakentällä. Nousin sillä noin 60 sijaa ja selvitin itseni viimeiselle päivälle ja 30 parhaan joukkoon, mikä oli todella tärkeää. Tiesin viimeisen päivän viimeisellä reiällä olevani jossain 30 hujakoilla eli juuri kortin rajoilla. Tiiauspaikalle kävellessämme thaimaalainen pelikaverini kysyi minulta, että jännittääkö minua. Olimme edellisenä iltana vitsailleet, että pitäisikö viimeisellä reiällä tehdä bogey, jos sattuu olemaan lyönnillä kortin ”sisäpuolella” (lupaan, että oma bogeyni viimeisellä oli oikeasti vahinko!). Jäin lyönnin päähän täydestä kortista enkä ollut tippaakaan pettynyt vaan iloinen! Tämä kuulostaa varmasti täysin järjettömältä korvaasi, jos lähipiirissäsi ei ole ketään LET:iä viime vuonna pelannutta. Valotan vähän asiaa.
Olin viime vuonna karsinnoissa jaettu 18. ja viimeisen päivän tuloksen perusteella olin korttijärjestyksessä sijalla 21. Myös Elina ja Marika olivat samassa tuloksessa ja saivat sijat 20 ja 25. Eli meistä karsinnan läpäisseistä olin aina 21., joka pääsi kisaan mukaan. Osallistujakiintiö kisoihin vaihtelee, joten sijoituksella on suuri merkitys. Viime vuonna minä pääsin pelaamaan 9 kisaa, Elina 7 ja Marika 6, vaikka kaikki olimme karsinnoissa samassa tuloksessa. Eikö se ole aika vähän ottaen huomioon, että karsinnat ensimmäisen ja toisen vaiheen kuluineen on iso satsaus ja maksaa jopa 5000e? Monella on edelleenkin huijattu olo. Minä sain pelata yhdeksän, koska otin riskin ja ilmottauduin Uuden-Seelannin ja Australian kisoihin. Meille tuli kiertueelta ohjeistus, että turha ilmottautua, koska ette tule pääsemään mukaan. Pääsin lopulta kisaan vain päiviä ennen kisan alkua. Dubaihin olin viimeinen, joka otettiin mukaan. Kisojen määrä laskee radikaalisti, jos sijoittuu karsinnoissa top 10 ulkopuolelle. Sijalla 13 olisi tänä vuonna saanut pelata yhdeksän kisaa. Seitsemän kisaa, mikäli ei lähtenyt Australian ja Uuden-Seelannin reissulle. Karsintojen voittaja sai viime vuonna pelata 16 kisaa, tosin osaan pääsi ilmeisesti villillä kortilla.
Kun kausi alkoi viime vuonna ja lähdin Uuteen-Seelantiin ja Australiaan, näytti viime vuosien perusteella siltä, että saan pelata n. 13 kisaa. Aiempana vuonna sijoituksellani sai pelata 11 ja nyt menin bonuksena siis myös Uuteen-Seelantiin ja Australiaan. Palkintorahat ovat niissä kisoissa pienemmät ja kuukauden matka on todella kallis, joten jouduin puntaroimaan tilannetta moneen kertaan.
Kauden edetessä kilpailuja alkoi tippua kalenterista pois. Olin valmistautunut siihen, että kausi alkaisi todenteolla elokuussa, mutta sitten kiertueelta tulikin sähköpostia, että kisoja perutaan järjestäjien rahaongelmien vuoksi. Olisin aiempana vuonna saanut pelata vajaalla kortilla (karsintojen sija 54) kahdeksan kilpailua ja nyt näytti, että pääsen täydellä kortilla pelaamaan saman verran. Vuoden 2014 kisoista pois jäi (osa aivan viime hetkellä) Italia, Slovakia, Espanja, Saksa ja Etelä-Afrikka. Naisten Eurooppa Tour on nostanut palkintosummaa ja nämä maat eivät saaneet maiden huonojen taloustilanteiden vuoksi pottia kasaan. Tämä on mielestäni täysin ymmärrettävää. Tiedän hyvin vähän taloudesta, mutta sen verran olen ymmärtänyt, että tällä hetkellä tilanne tuntuu Euroopassa olevan tiukka. Kiertue ei kuitenkaan tingi vaatimuksistaan. He haluavat minimipotin olevan 250 000e edeltävän vuoden 225 000e sijaan. Kiertueen tähdet sanoivat pelaajien kokouksessa, etteivät ilmaannu paikalle pienemmästä summasta. Heillä tilanne on täysin eri kuin karsintojen kautta kortin saaneilla, koska he saavat pelata kaikki kauden kisat. Ymmärrän hyvin heitäkin. He haluavat suuremmat palkintosummat naisille, koska pelaamme murto-osasta rahaa miehiin verrattuna. Minä olin Eurooppa Tourin rankingissa sijalla 102 ja pelasin siellä rahaa kasaan 7.238 euroa. Mikko Korhonen oli miehissä sijalla 90 ja tienasi tourin sivujen mukaan yli 300 000e. Olen todella iloinen hänen puolestaan ja kunnioitan Mikkoa (pahoittelut, että jouduit esimerkiksi), toivon vain, että meidänkin kiertueella rahaa liikkuisi vaikka sen verran, että TOP 100 eli Euroopan 100 parasta naisammattilaista kattaisi kulunsa pelkillä palkintorahoilla. Myös sponsorisopimukset ovat naisilla pienempiä. Harva mailamerkki esimerkiksi maksaa naispelaajille, mutta miehille lähes poikkeuksetta, jos pelaaja on Eurooppa Tourilla. Vähintäänkin bonuksia.
Me naisten kiertueella huonommassa asemassa olevat tietysti olemme sitä mieltä, että pelataan vaikka 150 000 eurosta, kunhan vain pelataan! Kuusi kisaa kauteen on aivan liian vähän pelaajalle, joka haluaa tienata tällä leivän. Se tarkoittaa sitä, että esim. minulle, joka vietän kolmen viikon loman vuodessa, tulisi 43 viikkoa harjoittelua vuodessa ja 6 kilpailua. Harjoittelu toki on kivaa, mutta kilpailua rakastan ja se saa minut syttymään. Kilpailemisen vuoksi tätä teen. Voitte ehkä myös kuvitella kuinka hankalaa on pitää kilpailutuntumaa yllä, kun kisojen välillä on kuukausi… Tai vaikkapa kolme? No ajattelet ehkä, että kilpailukalenteriahan voi täyttää muilla kisoilla, vaikkapa haastajakiertue LETAS:illa? Ai niin, eipä voikaan. Olisin viime vuonna saanut pelata aiempien LETAS-meriittieni vuoksi rajattomasti heidän kisojaan. Olisin ehkä pelannutkin enemmän, mutta kuten sanoin, loppuvuoden kisat peruttiin myöhään ja siinä vaiheessa LETAS:illa oli enää kaksi kilpailua jäljellä, joista toinen Azoreilla. Sen pelasin viime vuonna ja vaikka oli kisassa neljäs, en silti saanut reilun tonnin palkintorahoilla matkakulujani katettua. Ikävä kyllä rahaa on vähän ajateltava. Suomessa naisilla ei ole mahdollisuutta voittaa kisoista rahaa toisin kuin miehillä. Pelasin kyllä kauden aikana muutaman LETAS:in, mutta olisin pelannut enemmän, jos olisin osannut ennustaa syksyyn.
Vuodelle 2016 minulla ei olisi ollut LETAS:ille kategoriaa, koska en ollut pelannut vaadittavaa kuutta kilpailua. Saman verran kisoja tarvitsee muuten myös LET:illä alle, jotta täyden kortin haltija lasketaan rankingissa mukaan (eli siis karsinnoissa 22-30 sijoilla olleet saivat mahdollisuuden pelata ainoastaan kuusi kisaa ja jos jostain syystä heillä olisi ollut tuolloin este, ei heitä olisi laskettu rankingiin ollenkaan).
LETAS:ille saa hyvän kategorian kuitenkin, jos pääsee LET-karsintojen finaaliin, joten se oli minulla hoidossa, kunhan vain maksoin kisan osallistumismaksun (1225e).
MUTTA jos saat täyden kortin LET:ille, et saa pelata rajattomasti LETAS-kisoja. Jokaiseen LETAS:iin otetaan mukaan vain kolme täyden kortin haltijaa, paitsi jos pelaajalla on edelliseltä kaudelta kategoria myös LETAS:ille. Oonalla ja Kristalla esim. on voittajakategoria, joten he saavat halutessaan pelata myös LETAS:ia. Minulla taas ei ollut LETAS:ille kategoriaa. Mikäli olisin ollut karsinnoissa sijoilla 13-30 olisin pahimmassa tapauksessa saanut pelata vain kuusi tai seitsemän kisaa ensi vuonna, jos tuleva kausi on samanlainen kuin viime kausi (toivotaan tietysti, ettei ole). LETAS-kisat eivät onneksi ole olleet joka kerta täynnä, mutta senkin tietää vasta kaksi viikkoa ennen kisan alkamista, mikä tekee kauden suunnittelusta mahdotonta. Suunnittelu taas on menestymisen kannalta erittäin tärkeää. Viime vuonna sijat 22-45 saivat pelata yhtä monta LET:iä, vaikka top 30 (eli täysi kortti) pitäisi olla vahvempi kategoria. Sijoituin siis tänä vuonna sijalle 32 ja tasatuloksien vuoksi olen järjestyksessä 35. Saan siis todennäköisesti pelata saman verran kisoja kuin täyden kortin 20-30 sijat, mutta minulla on myöskin rajaton pelioikeus LETAS:ille. Voin siis suunnitella kauden helpommin kun ei tarvitse odottaa kisan ilmoittautumiseen asti, että saanko villiä korttia tai pulauttaako joku parempi täyden kortin pelaaja minut ulos kisalta viime hetkellä.
Teksti voi kuulostaa pahalta ja katkeralta, mutta olen hyvillä mielin ja odotan tulevaa kautta innolla. Osaan ajatella tämän niin, että naisten asemaa yritetään nostaa, vaikka tilanne on toistaiseksi huonontunut. Pääsen kilpailemaan paljon ja tiedän mihin tänä vuonna kannattaa varautua. Kehitän peliäni sinnikkäästi ja toivon, että pystyn rikkomaan omia ennätyksiäni ja sitä kautta raivaamaan tietäni kohti Euroopan kärkeä. Jos peli on hyvää, ansaitsen paikkani tourilla ilman karsintoja, jolloin asema helpottuu. Ja jos oisin onnistunut karsintaviikolla olemaan kymmenen parhaan joukossa, olisin luultavasti saanut pelata lähes täyden kauden.
Puss o kram,
Linda
