Au revoir Dinard!

Taas yksi kiva viikko takana ja nyt vielä mukavempi edessä. Annika oli mukavaa matkaseuraa ja sai elämänsä ensimmäisen palkintoshekin! Pelasimme LETaccessia Dinardissa. Olimme Annikan kanssa perhemajoituksessa englantilaisen perheen luona. Perheestä oli kotona vain äiti, joka lähti torstaina takas Englantiin ja jätti meidät keskenään n. 800 neilön taloon. Ennen lähtöään Sandy teki meille ruoat koko viikolle. Ja saimme hakea kasvimaalta sitä, mitä mieli teki. Todella ystävällinen nainen! Halusimme syödä lohen kanssa perunoita, joten näytin Annikalle oikean kohdan ja filmasin, kun hän ensimmäistä kertaa elämässään nosteli pottuja. Annika ei ensinäkään uskonut, että se mitä käskin maasta repiä ylös oli perunaa, mutta pienen taistelun jälkeen sai ylös n. 2 cm x 1 cm perunan.. ”Ei nää oo vielä valmiita” totesi vaan ja että ”syödään sittenkin riisiä”.. Mentiin takas sisälle enkä vieläkään voinut uskoa, että perunat ei muka ollu valmiita.. Palasin takas kasvimaalle tarkistamaan ja löysin n. ½ kiloa perunoita, jotka tää meiän stadintyttö oli missannu. Mulle jäi vähän epäselväksi miten se Annika luuli, että ne perunat kasvaa..

 Pelit meni ihan ok. Turhauttaa, koska saumat ois ollu niin paljon parempaan, mutta putit ei millään suostunu uppoamaan. Iso ero toukokuuhun, jolloin esim. Sveitsissä tuntui, etten osunut palloon, mutta tulokseksi tuli parhaimmillaan -1.. Hassu laji. Olin lopulta 17.. Äiti ja isä tulevat ensi viikolla Slovakiaan katsomaan, kun pelaan Eurooppa Touria. Huikeeta!

 Ajoimme eilen Normandian kautta tänne Pariisiin. Ajomatkalla Dinardiin luin meille n. 2 tunnin ajan Normandian maihinnoususta, koska kisa pelattiin aika lähellä. Kävimme katsomassa Omaha Beachin ja pari muistomerkkiä. Matkustustunteja kertyy taas paljon.. 20 tuntia viime viikolla ja tämä viikko lähtee käyntiin 15h matkustamisella.. Ja kesäkuussa tulee käytyä kymmenessä eri maassa: Suomi, Ruotsi, Tanska, Ranska, Saksa, Itävalta, Slovakia, Unkari, Italia ja Englanti.. Tanskassa, Saksassa ja Itävallassa tulee kylläkin vietettyä vain muutama tunti.  

 

Kuvia illalla.. Nyt kentälle!

Puss och kram

Linda

 

Seuraavaks Ranska, Slovakia, Italia (?), Englanti!

Oon treenannut täällä Halmstadissa tällä viikolla. Meillä on tosiaan kahden viikon tauko kisojen välissä ja mahdollisuus käyttää reippaasti aikaa siihen, mikä kauden ensimmäisissä kisoissa ei ole toiminut. Uskomatonta, mutta kaikkina treenipäivinä eilistä lukuunottamatta on satanut enemmän tai vähemmän! Sadekelin pelin on siis ainakin täytynyt kehittyä?! 

Slovakian Eurooppa Tourin kisa varmistui minun osalta torstaina! Äiti ja isä lähtevät katsomaan kisaa. Viikkoa myöhemmin pelataan Eurooppa Touria Italiassa ja sinnekin pääsen todennäköisesti mukaan. En ole ikinä pelannut Italiassa, mikä tuntuu hullulta, koska Ranskat, Espanjat, Portugalit sun muut on tullut koluttua niin moneen kertaan. Italian jälkeen olisi lennettävä Englantiin British Openin karsintoihin.. Harjoituskierrosta en ehdi pelaamaan, mutta kenttä on onneksi tuttu. Sitten ollaankin jo heinäkuun ensimmäisellä viikolla, jolloin minulla on kisoista viikon tauko.

Ensi viikolla pakkaan laukkuni ja lennän Pariisiin. Siellä etsin käsiini Nykäsen Annikan, jonka kanssa hurjastellaan muutaman tunnin matkan päässä sijaitsevaan Dinardiin pelaamaan LET accessia. Kenttä on pohjoisrannikolla, juurikin siellä missä Normandian maihinnousu tapahtui 70 vuotta sitten. Todella kaunis links-tyylinen paikka. Viime vuonna kisa jäi 36:n reiän kisaksi, koska sää oli niin armoton.. Asumme perhemajoituksessa klubin kulmilla, missä majotuin viime vuonnakin.

Tänään täällä Halmstadissa on tanssiaiset niille, jotka kirjoittivat ylioppilaaksi tänä keväänä. YO-juhlia vietettiin jo torstaina. Oppilaat tuodaan limusiineissa ja kaupungin hienoimmissa autoissa Tylösandin rantaan/hotellille, missä he pysähtyvät kuvattaviksi ja kulkevat punaista mattoa pitkin hotelliin, missä tanssiaiset pidetään. Autojono etenee tosi hitaasti ja ensimmäisten ja viimeisten oppilaiden saapumisen välissä on n. 2,5h. Katselin autojonoa n. tunnin verran ja näin ehkä 40 autoa.. Ihmisiä on joka puolella. Ei voi kyllä muuta sanoa, kuin että nää ruotsalaistet on ihan mielettömän kauniita ja komeita. Wau!

blogi student1  blogi student  

blogistudent  blogi student2

 

XOXO Linda

Viime viikkoa vielä

Viikonloppu vierähti nopeasti. Olisin mielellään jäänyt vielä pariksi päiväksi äidin, isän ja Charlotan luokse.. Ollaan kaikki aika iltaihmisiä ja viisiittini oli nopea, joten en tainnut mennä nukkumaan kertaakaan ennen kahta.. Ja juttua meillä ois riittänyt pitempääkin..

Lauantaina oli ohjelmassa yo-juhlia ja niiden jälkeen lapsuuden kaverini Loviisa tuli kyläilemään ja kertasimme vanhoja tarinoita äidin, Charlotan, Jonaksen ja Lovisan yömyöhään asti. Loviisa on entinen naapuri, joka on edelleenkin yksi parhaista kavereistani.. Ja yksi niistä kolmesta tytöstä, joita pyrin aina tapaamaan Tornioon mennessä.. Me kaikki neljä asuttiin naapureina 14-vuotiaiksi asti, kunnes muutin Kuortaneelle lukioon.

Sunnuntaiaamu oli ihan, kuin sunnuntait tai lauantait lapsuudesta.. Herään, kun alakerrasta huudetaan mun nimeä ja alan viimeisenä raahautua alakertaan aamiaispöydän ääreen. Portaissa vastaan tulee vohveleiden tuoksu.

Mentiin päivällä pelaamaan Tornion par-3 -kenttää isän kanssa. Pelasin sitä paljon pienenä.. Siellä oli aina kovimmat kisat, katkerimmat tappiot ja makeimmat voitot. Ensimmäinen reikä on 56m pitkä, jota minun ei nykyään enään tarvitse lyödä puumailalla.. Tartuin 58 asteiseen wedgeeni, huitasin ja katsottiin, kun pallo pomppasi kerran, osui lippuun ja tippui alas.. Hole-in-one! Kolmas urallani, vaikkakaan par-3 -kentillä tehtyjä ei ehkä oikeasti lasketa.. Tein vielä pari birdietä ja pelasin 9 reikää -4.

Iltapäivällä oli edessä se, mikä oli pääsyy Torniossa käymiseen.. Enoni kuoli Sölvesborgin kisan aikana ja halusin tulla kotiin katsomaan miten äitini ja serkkuni jaksavat.. Nuorin serkuista on 23-vuotias. Äitini veli omisti maatilan satoine lampaineen, jotka jäivät nyt tälle perheen kuopukselle. Tilanne on hyvin surullinen, eikä mikään varmasti voi lohduttaa perhettä.. Minut kuitenkin siellä kaiken sen surun keskellä onnistu hurmaamaan ihan täysin sellanen pari kuukautta vanha kehityshäiriöinen karitsa, joka kulki koko ajan ihmisten perässä navetassa. Iloa toi myös Anna-serkun ihana 1-vuotias tyttö, jonka hymy oli koko päivän korvissa..

Kävin myös moikkaamassa isäni tätejä sairaalass, jotka ovat aina olleet minulle kuin mummoja, koska heillä ei ole omia lapsia. Molemmat ovat sairaalassa sattumalta samaan aikaan eri syistä ja nyt pääsemässä pois samana päivänä.

Lensin tänään Halmstadiin.. Edessä treeniä ja Ranskan kisaan valmistautumista.

1. Lounasbetsit Talissa  2. Äiti ja isä  3. Yo-juhlat 4. Vohveleita & hilloa  5.Hole In One!  6. Serkun tytär  7. Se ihana karitsa (en saanu lisättyä videota siitä)

eskblo1  eskblo0  eskblo2eskblo3  eskblo4  eskblo7

 

Puss och kram

Linda