Mun kesä!

Kesä on mennyt hyvin pitkälti harjoitellessa. Kävin Torniossa vanhempieni luona ja saimmekin lähes koko perheen koolle, kun veljeni tuli tyttöystävänsä kanssa Ruotsista käymään. Niklaksen tyttöystävä muuttui itseasiassa Tornion reissun aikana kihlatuksi. Pikkusisko on aina viikonloput Torniossa, kun opiskelee Oulussa lääkäriksi. Oikea kesäloma ei minulle tule kuuloonkaan, mutta treenien jälkeen olen kyllä yrittänyt tehdä kesäisiä juttuja. Mansikoita, jäätelöä, piknikiä ulkona, talviturkinheittoa ja yhtenä iltana jopa Linnanmäki (Kiitos Emma). Aurinkoa en ole ottanut kertaakaan ja rusketusrajoistani tulee kommenttia niin sosiaalisessa mediassa, kuin lasten suusta lähikaupassakin.. Kaikki vapaa-aikakin on oikeastaan tullut vietettyä toisten golfareiden kanssa.

Varoitan jo alkuun, että julkaisen nyt monta kuvaa, vaikka paljon oli julkaisukelvottomiakin. Yhdessä mm. eräs henkilö pesee hampaita tiskiharjalla hävityn golfbetsin jälkeen. Puhtaalla sentään.

1. Kaverin 30-vuotisjuhliin lähdössä ja 7000 seuraajaa instagramissa

2. Keskiyöngolfit Torniossa. Perheen miehet vastaan naiset.

3. Uusi palautumista seuraava toiminto Suunto ambit 3:ssa.

4. Talviturkin heitto. On jäänyt kesän ainoaksi uintikerraksi.

5. Emman kanssa Lintsillä hurja meininki. Maailmanpyörässä.

blogielokuu9         blogielokuu10

blogielokuu12 blogielokuu14

blogielokuu15

Olen pelannut tähän mennessä seitsemän Euroopan kiertueen kisaa ja kaksi sen haastaja kiertueen kilpailua. En ole ollut kauhen tyytyväinen viimeisen kuuden viikon tuloksiini, mutta silti peli on tuntunut todella hyvältä. Siksi varmaan olenkin ollut pettynyt. Lyön hyvin ja greeniosumia on koko ajan hyvä määrä, joten eväät tuloksen tekoon on, mutta jotain puuttuu silti. Todennäköisesti yritän niin kovasti tehdä kaiken täydellisesti, että putti menee väkinäiseksi.

Kolmessa viimeisimmässä kisassa tulos on kaatunut triploihin ja tupliin, jotka korttiin on merkattu epäonnistuneiden avauslyöntien jälkeen. Teeltä pelaaminen on aina ollut vahvuuteni, joten huonot lyönnit ovat nyt tulleet aivan puskista ja usein myös päätyneet sinne.

Viime viikolla olin kierrosta -2 erittäin varmalla pelillä, kunnes avaus hybridillä lipsahti rotkoon ja varapallo oli mennyt väylän puhki puun juureen. Keräsin siitä vielä itseni, mutta loppurei’illä otin väärän mailan teeltä, päädyin bunkerin lippaan ja siitä lyödessä pallo kimposi itseeni. Sen jälkeen oli aika avuton olo. Toisena päivänä peli oli edelleenkin hyvää ja varmaa, mutta putit löytyivät aina kupin reunalta.

Paljon hyvääkin kentällä on tapahtunut. Tein esim. Englannissa yhteen kierrokseen kaksi eaglea ensimmäistä kertaa elämässäni. Pelasin siinä kisassa myös viimeiset viisi reikää -5.

Lisää kuvia!

1. Tsekeissä oli todella kuuma.

2. Marikan kanssa Saksassa harkkapäivänä.

3. Par 3 Pilsenissä.

4. Pääsimme käymään 1,5 tunnin kiertueen Pilsner Urquellin panimossa.

5. Tytöt valmiina kisaan.

6. Paikallista herkkua eli raakaa lihaa leivän kanssa. Erittäin hyvää. Tämä ei tuntunut edes eksoottiselta, koska isä veteli vieressä possun polvea.

blogielokuu5        blogielokuu8  blogielokuu7      blogielokuu6  blogielokuu4                 blogielokuu16

Seuraava kilpailuni on täällä Suomessa kotikentälläni. Pelaamme LETAS osakilpailun Hill Sidessä elokuun viimeinen viikonloppu. En ole ikinä pelannut iso kilpailua kotiareenalla, joten odotan kisaa innolla. Kaikki Suomen naisammattilaiset ovat mukana Mineaa lukuunottamatta. Viikko sen jälkeen pelaamme Eurooppa Touria Vasatorpissa, mikä on 45minuuttia Halmstadista, eli kaupungista missä ennen asuin. Pelasin kisan viime vuonnakin, joten kenttä on tuttu. Tuntuu kuin pelaisin kaksi kotikisaa putkeen..

No muutama vielä..!

1. Edistystä fysiikkatreeneissä, kaksi leukaa!

2. Harjoittelua Hill Sidessa.

3. Lenkkimaisemat Hietsussa

4. Linda Henriksson Openin jälkeen iloisena, kiitos!

 

blogielokuu13   blogielokuu11 Blogielokuu2    blogielokuu3

Loppukevennys kirjoitukseeni.. Asiat menee reissuisssa harvoin niin kuin Strömsössä ja aattelin nyt jakaa niistä muutaman teidän kanssa:

Otin Saksan kisassa vahingossa bägiini kaksi tileistin palloa, jotka olin saanut pro-am kaveriltani lahjaksi omalla logollaan. Minulla ei ikinä ole muita palloja, kuin Wilson Staffeja mukana. Meillä on kisoissa yhdenpallonsääntö = saa pelata ainoastaan yhdellä merkillä ja yhdellä mallilla. Tämä tarkoitti sitä, että minun oli selvittävä neljällä Wilson Staffilla koko kierros. Neljä on tottakai riittävästi, mutta yleensä pidän varoiksi kuutta palloa bägisssä.

Samassa kisassa Marika Voss oli viimeisellä kierroksella mailapoikanani. Pyysin puukolmosta bägistäni ja Marika sanoo, ettei sellaista löydy. Osoitin mailaa, Marika ojensi sen ja löin. Lyönnin jälkeen Marika käski minun tarkastamaan mailani ja huomasin sen olevan puuvitonen. On vieläkin mysteeri kuinka monta viikkoa olen pelannut puuvitosella puukolmosen sijaan. Epäselvää myös, että olenko ikinä edes omistanut puukolmosta.

Tsekeissä isäni tuli minulle kädiksi. Toisena päivänä isän luottokorttia ei löydy mistään. Hän oli ottanut sen pois lompakostaan, kun ei halunnut kaupungilla kuljettaa kaikkia kortteja samassa paikassa. Isä käänsi koko hotellihuoneen ympäri. Muisteli laittaneensa kortin kenkään, mutta korttia ei löytynyt niistäkään. Kortti kuolletettiin ja aloimme tehdä lähtöä kentälle. Tässä vaiheessa kortti löytyi. Se oli kengässä. Kengässä, joka oli isällä jalassa.

Ensimmäisenä kisapäivänä kentälle lähtiessäni muistin, että minulla on yksi ylimääränen maila. Bägi oli minulla jo selässä ja otin rautanelosen siitä pois. Kentällä huomaan, että rautanelonen on edelleen bägissä ja olin sen sijaan jättänyt hotellille rautaseiskan. En tiennyt itkeä vai nauraa, mutta valitsin jälkimmäisen.

Jaksoiko kukaan lukea loppuun?

 

Puss och kram,

Linda

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.Vaaditut kentät ovat merkittyjä *

*