Kuulumisia ja Valley-kentän erikoisuudet!

Kirjoittettu sunnuntaina 23.8

Pelasimme Linda Henriksson Openin viime viikolla Hill Sidessa. Pelimuotona oli Texas Scramble ja sen lisäksi kaikki joukkueet kohtasivat minut Hillin neljännellä väylällä beat the pron merkeissä. Haasteena oli, että jos joku ryhmästä onnistui lyömään lähemmäs lippua kuin minä, jaettiin koko joukkueelle lahjakortit GolfPointiin. Suuri kiitos kaikille osallistujille ja niille, jotka olivat järjestämässä kisaa.

Tässä vähän kisan palkintoja.

blogilho00   blogilho01

 

Olin myös toisessa kilpailussa tällä viikolla haastamassa pelaajia lähimmäs lippua kisassa. Ford järjesti Ford Business Golfin Peuramaalla, missä myös esiteltiin uutuuksia.

blogilho8

Tällä viikolla harjoittelin ja pelasin tuttuun tapaan Hill Sidessa. Kävin myös treenaamassa Timo Rauhalan kanssa alkuviikosta Talissa, missä pelattiin nyt viikonloppuna legendaarinen Erkko Trophy. Se herätti paljon muistoja omasta viiden vuoden takaisesta voitostani. Se oli amatööriurani hienoin saavutus.

Kuva Erkko Trophyn jatkoilta 2010. Voittoani oli juhlistamassa mm. Marika ja Rosa. Toisessa kuvassa sama kolmikko tällä viikolla tasan viisi vuotta myöhemmin. 

blogilho1 blogilho2

 

 

 

Tämän viikon fysiikkatreenit oliva rankkoja.. Teen kisaviikoilla vain kevyitä treenejä, joten oli ihanaa päästä nyt laittamaan kroppaa lujille. Kumma juttu, mutta oikeastaan pidän träningsvärkistä (eikö joku voisi keksiä sille sanan suomeksi!!!).

Matti Santtila vetämässä minulle ja Henri Satamalle treenejä.

blogi lho 2

 

 

 

 

Ensi viikolla LET access tulee vihdoin Suomeen. Torstaina pelaamme Pro-Amin ja itse kilpailu pelataan perjantaista sunnuntaihin. Paikalla on lähes kaikki suomalaiset naisammattilaiset ja amatööreistäkin parhaat (Jenkeissä opiskelevia lukuunottamatta). Toivottavasti mahdollisimman moni tulee seuraamaan kilpailua Vihtiin!

Tässä muutamia reikiä, mitkä minusta ovat Hill Siden Valley-kentällä erityisiä.

1. väylä:

Valley-kenttä alkaa pitkällä par 3 väylällä, missä on todella suuri korkeusero. Matkaa lipulle on n. 185m ja pallo lyödään alas laaksoon. Greenin oikeaa puolta reunustaa vesieste ja tuuli saattaa vaikuttaa vahvastikin palloon, mitä teeltä tuulensuojasta ei välttämättä huomaa lyöntiin valmistautuessa.

5. väylä:

Tämä on pitkä par 4, missä vastatuuleen olen itsekin lyönyt joskus driven, puukolmosen ja wedgen. Myötätuuleen reikä on hieman lyhyempi, mutta matkaa jää kakkoslyöntiin silti yleensä yli 160 metriä. Lyön pidemmälle kuin useimmat, joten varsinkin lyhytlyöntisille kova väylä! Tämä on yksi pisimpiä reikiä, mitä LETaccessilla olen pelannut.

9. väylä:

Etuysin viimeinen reikä pelataan kovaan ylämäkeen. Avaus on sijoitettava väyläpuulla n. 120 metrin päähän greenistä, jotta lippua pääsee lähestymään tasaiselta alustalta. Tuulella on väylällä iso rooli. Se puskee mielellään tällä kapealla väylällä joko outtiin päin tai suoraan vastaan. Suurin haaste tällä väylällä on kuitenkin kentän kaltevin greeni, joka kallistaa vahvasti vasemmalle.

13. väylä:

Ehdottomasti birdie-reikä. Väylä on lyhyt par 5, jonka yleensä pääsee vastatuuleenkin kahdella lyönnillä aivan greenin tuntumaan. Edessä on kuitenkin bunkkeri, mikä kerää varmasti monien pelaajien pallot. Viheriö on aika pieni ja kalteva, mutta silti tämä reikä on mielestäni kentän helpoin.

18. väylä:

Vaikeimpia lopetusreikiä, mitä olen pelannut. Olemme ainakin aiempina vuosina pelanneet tämän valkoisilta. Reikä on pitkä, tuuli puhaltaa yleensä vastaan ja greenille on todella kova nousu. Lähestyin viime vuonna puukolmosta ja pitkää rautaa. Viheriö on kaksitasoinen ja pelaajien on oltava oikealla tasanteella tai muuten on suuri kolmenputin riski. Greenin oikealla puolella on syvä pieni bunkkeri, mikä on moneen kertaan napannut palloni, vaikka lyönti on näyttänyt koko matkan loistavalta. Hiekkalyönti sieltä on vaikea, oli lippu sitten missä tahansa. Hieno lopetus väylä, missä voi tulla parinkin lyönnin ero! Birdieitä tuskin nähdään.

Puss o kram,

Linda

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.Vaaditut kentät ovat merkittyjä *

*