Linda Henriksson Ihan uusi WordPress-sivusto

Kisakauteni alkoi huhtikuun lopussa Sveitsissä Eurooppa Tourin haastajakiertueella. Valmistustauduin talvella kauteen leireilemällä helmikuussa maajoukkueen kanssa Turkissa sekä omatoimisilla leireillä helmi-maaliskuussa Floridassa ja Espanjassa. Kauden alkua edeltävän viikon olimme maajoukkueen kanssa Espanjassa PGA Catalonian kentällä.

Leireily maajoukkueen kanssa on minulle kullanarvoista, koska minulla ei itsellä ole mahdollisuutta maksaa valmentajaa viikoksi leirille mukaan. Ei edes kisoihin. Leirit ovat loistavia myös, koska harjoittelutyyli on erilaista, kun ei itse päätä ja keksi treenejä. Uskon, että uudenlaiset ärsykkeet treeneissä kehittävät peliäni tehokkaammin.

Pelit alkoivat siis LETAS:illa Sveitsin Gamsissa, mikä on oikeastaan jo aika tuttu kenttä. Olen pelannut siellä kaksi kertaa aiemminkin. Kenttä on laaksossa lumisten vuorten ympäröimänä. Itseasiassa vuorten lisäksi myös kenttä oli lumen alla kolme päivää ennen kisan alkua. Harjoituskierroksellakin satoi lunta n. 10 minuuttia, mutta kisapäivät pelattiin hyvissä olosuhteissa. Olin kisassa T21 yhteistuloksella -1 (75,70,70).

Minulle on haastavaa pelata kisaa monen kuukauden tauon jälkeen. Adrenaliini pumppaa ja kädet tärisee, niin ettei tuloskorttiin kirjoittamistani numeroista saa selvää. Pää täyttyy hulluista ajatuksista jo ennen kierrosta.. Esim. että muistanko nyt merkata pallon joka kerta greenillä ennen kuin nostan sen putsattavaksi?! Käytänköhän vahingossa talvisääntöä!? Mitä jos bägiin onkin jäänyt ylimääräisiä mailoja!? Mitä jos tiiaan vahingossa väärään paikkaan!? Mitä jos kännykkään tuleekin joku vika ja vaikka herätyskello alkaa soimaan kesken kierroksen?! Katsoinkohan varmasti lähtöajan oikein!? Mitä jos olen unohtanut ilmottautua?! Entä, jos unohdan palauttaa tai allekirjoittaa tuloskortin? Mielessä käy kaikki ”worst case scenariot” mitä olen ikinä kuullut, nähnyt tai kokenut. Jännitys ei minulla vaikuta pallon lyömiseen, mutta putista tulee todella helposti ”push” eli työnnän ne oikealle. Menee pari reikää, ennen kuin osaan olla oma itseni, enkä enään ole kuin peura ajovaloiossa. Olin Sveitsissä 26 reiän jälkeen +6, mutta viimeiset 28 reikää pelasin -7 ja olin tyytyväinen peliini.

Sveitsistä suuntasin Marokkoon ja kohti ensimmäistä Eurooppa Tourin kisaa. Pelasin Sveitsin kisan suurilta osin siksi, että olisin valmis hyvään peliin Rabatissa ja saisin alkusekoilut pois. Vuosien mittaan olen huomannut, että pelaan parhaat tulokset toisella tai kolmannella perättäisellä kisaviikolla. Viime vuonna siihen ei vain saanut mahdollisuutta kuin kaksi kertaa.. Ne olivat myöskin parhaat viikkoni tuloksellisesti.

Marokon Lalla Meryem Cupin aloitin huonolla kierroksella. Lyöminen oli kauheaa ja sain pelastettua tulosta lähipelillä. Olin tosi vahvasti vasemmalla lähestymisissä. Uskomatonta miten lyönti katosi kahdessa yössä jossain akselilla Zurich-Helsinki-Casablanca. Kierroksen jälkeen ajattelin, ettei minulla ole pienintäkään mahdollisuutta pelata seuraavana päivänä paremmin. Laitoin viestiä maajoukkuevalmentaja Staffanille, joka antoi pari vinkkiä. Menin rangelle ja löin korillisen palloja fadena. Fadella (kierre oikealle) pelasin myös loppukisan ja osuin greeneihin hyvin. Lopputulos kisassa oli +6 (76,74,72,72) ja olin lopulta T28. Se on paras sijoitukseni Eurooppa Tourilla. Olen tällä hetkellä 71. rankingissa, mutta suurin osahan on saanut pelata neljä tai viisi kisaa enemmän.

Kun pelasimme karsinnat, meille annettiin epävirallinen lista kauden 2016 kisoista, joista nyt seitsemän on tipahtanut pois, muutettu tai siirretty eri syistä. Karsinnoista saadulla kortilla varmoja on näillä näkymin Tsekki ja Abu Dhabi. Neljästä kisasta käydään vielä neuvotteluja ja Turkissa odotetaan maan tilanteen rauhoittumista. Lienee varmaa, että tilanne ei siellä muutu.. Miehet pelasivat siellä nyt Challenge Touria, mutta meidän kisasta näytettäisiin live-kuvaa, mikä olisi ilmeisesti houkuttelevampi tilaisuus tulla terrorisoimaan tai kuten joku asian ilmaisi ”tulla konekiväärin kanssa heilumaan”.

LET Accessin kisoja tulen pelaamaan näillä näkymin ainakin neljä. Pelaan myös British Openin karsinnat, että pääsisin sitä kautta pelaamaan ensimmäisen majorini. Harkitsen vakavasti LPGA:n karsintoja, koska valitettavasti Euroopan tilanteeseen alkaa mennä usko. Palkintosummat nousee, mutta kisat vähenee.. Karsintojen kautta saadulla täydella kortilla on tällä hetkellä neljä kisaa kalenterissa. LPGA:lla karsinnoista saa kortin, millä pääsee pelaamaan lähes joka kisan, eli yli parikymmentä.

LPGA:n karsintojen ongelma on kuitenkin kisan kustannukset. Siellä pelataan kolme eri vaihetta ja kilpailumaksu on 5 000 dollaria. Matkakuluineen tarvisin siihen n. 15 000 dollaria. On ilmeisesti viimeinen vuosi niin, että LPGA:lle järjestetään karsinnat. Jatkossa joutuu menemään heidän haastajakiertueen kautta.

Seuraavaksi pelaan kesäkuun puolessa välissä Tsekeissä Eurooppa Touria. Tässä kuussa olisi Accessia Halmstadissa, mutta paras ystäväni menee sinä viikonloppuna naimisiin ja olen kaason tehtävissä, enkä olisi niistä poissa mistään hinnasta.

Puss o kram

Instasta näkee kuvia kaudelta @lin89da nickillä.

Kirjoitan tästä, kun niin monet kyselevät tilanteesta.

Sinä joka et jaksa lukea pitkää versiota voit hypätä toisiksi viimeiseen kappaleeseen 🙂

Reilu vuosi sitten olin Samanahin kentällä Marokossa naisten Euroopan Tourin karsinnoissa. Pelattavana oli enää neljä väylää kisan viimeistä kierrosta ja tiesin olevani ”väärällä” puolella cut-rajaa. Tarvittaisiin birdie tai kaksi, jotta saisin täyden kategorian kaudelle 2015. Tein kolme lintusta putkeen. Viimeiselle reiälle olisi ollut varaa tehdä tuplabogey ja olisin vielä silloinkin lähtenyt LET-kortti kädessä kotiin. 

Tunteet meinasivat nousta pintaan ja kyyneleet silmiin upotettuani 17. reiällä birkun, kun tiesin etten mitenkään enään saisi sössittyä tilannetta. Fiilis kortin varmistuttua oli uskomaton! Olin todella onnellinen, kun olin saavuttanut suuren tavoitteen. Mietin monta kertaa, että onko tämä nyt varmasti totta.

Tänä vuonna samalla kentällä, samoilla rei’illä fiilis oli hyvin erilainen. Olin edellisenä päivänä pelannut elämäni parhaan kierroksen -8 ja sivunnut samalla kenttäennätystä toisella karsintakentällä. Nousin sillä noin 60 sijaa ja selvitin itseni viimeiselle päivälle ja 30 parhaan joukkoon, mikä oli todella tärkeää. Tiesin viimeisen päivän viimeisellä reiällä olevani jossain 30 hujakoilla eli juuri kortin rajoilla. Tiiauspaikalle kävellessämme thaimaalainen pelikaverini kysyi minulta, että jännittääkö minua. Olimme edellisenä iltana vitsailleet, että pitäisikö viimeisellä reiällä tehdä bogey, jos sattuu olemaan lyönnillä kortin ”sisäpuolella” (lupaan, että oma bogeyni viimeisellä oli oikeasti vahinko!). Jäin lyönnin päähän täydestä kortista enkä ollut tippaakaan pettynyt vaan iloinen! Tämä kuulostaa varmasti täysin järjettömältä korvaasi, jos lähipiirissäsi ei ole ketään LET:iä viime vuonna pelannutta. Valotan vähän asiaa.

Olin viime vuonna karsinnoissa jaettu 18. ja viimeisen päivän tuloksen perusteella olin korttijärjestyksessä sijalla 21. Myös Elina ja Marika olivat samassa tuloksessa ja saivat sijat 20 ja 25. Eli meistä karsinnan läpäisseistä olin aina 21., joka pääsi kisaan mukaan. Osallistujakiintiö kisoihin vaihtelee, joten sijoituksella on suuri merkitys. Viime vuonna minä pääsin pelaamaan 9 kisaa, Elina 7 ja Marika 6, vaikka kaikki olimme karsinnoissa samassa tuloksessa. Eikö se ole aika vähän ottaen huomioon, että karsinnat ensimmäisen ja toisen vaiheen kuluineen on iso satsaus ja maksaa jopa 5000e? Monella on edelleenkin huijattu olo. Minä sain pelata yhdeksän, koska otin riskin ja ilmottauduin Uuden-Seelannin ja Australian kisoihin. Meille tuli kiertueelta ohjeistus, että turha ilmottautua, koska ette tule pääsemään mukaan. Pääsin lopulta kisaan vain päiviä ennen kisan alkua. Dubaihin olin viimeinen, joka otettiin mukaan. Kisojen määrä laskee radikaalisti, jos sijoittuu karsinnoissa top 10 ulkopuolelle. Sijalla 13 olisi tänä vuonna saanut pelata yhdeksän kisaa. Seitsemän kisaa, mikäli ei lähtenyt Australian ja Uuden-Seelannin reissulle. Karsintojen voittaja sai viime vuonna pelata 16 kisaa, tosin osaan pääsi ilmeisesti villillä kortilla.

Kun kausi alkoi viime vuonna ja lähdin Uuteen-Seelantiin ja Australiaan, näytti viime vuosien perusteella siltä, että saan pelata n. 13 kisaa. Aiempana vuonna sijoituksellani sai pelata 11 ja nyt menin bonuksena siis myös Uuteen-Seelantiin ja Australiaan. Palkintorahat ovat niissä kisoissa pienemmät ja kuukauden matka on todella kallis, joten jouduin puntaroimaan tilannetta moneen kertaan.

Kauden edetessä kilpailuja alkoi tippua kalenterista pois. Olin valmistautunut siihen, että kausi alkaisi todenteolla elokuussa, mutta sitten kiertueelta tulikin sähköpostia, että kisoja perutaan järjestäjien rahaongelmien vuoksi. Olisin aiempana vuonna saanut pelata vajaalla kortilla (karsintojen sija 54) kahdeksan kilpailua ja nyt näytti, että pääsen täydellä kortilla pelaamaan saman verran. Vuoden 2014 kisoista pois jäi (osa aivan viime hetkellä) Italia, Slovakia, Espanja, Saksa ja Etelä-Afrikka. Naisten Eurooppa Tour on nostanut palkintosummaa ja nämä maat eivät saaneet maiden huonojen taloustilanteiden vuoksi pottia kasaan. Tämä on mielestäni täysin ymmärrettävää. Tiedän hyvin vähän taloudesta, mutta sen verran olen ymmärtänyt, että tällä hetkellä tilanne tuntuu Euroopassa olevan tiukka. Kiertue ei kuitenkaan tingi vaatimuksistaan. He haluavat minimipotin olevan 250 000e edeltävän vuoden 225 000e sijaan. Kiertueen tähdet sanoivat pelaajien kokouksessa, etteivät ilmaannu paikalle pienemmästä summasta. Heillä tilanne on täysin eri kuin karsintojen kautta kortin saaneilla, koska he saavat pelata kaikki kauden kisat. Ymmärrän hyvin heitäkin. He haluavat suuremmat palkintosummat naisille, koska pelaamme murto-osasta rahaa miehiin verrattuna. Minä olin Eurooppa Tourin rankingissa sijalla 102 ja pelasin siellä rahaa kasaan 7.238 euroa. Mikko Korhonen oli miehissä sijalla 90 ja tienasi tourin sivujen mukaan yli 300 000e. Olen todella iloinen hänen puolestaan ja kunnioitan Mikkoa (pahoittelut, että jouduit esimerkiksi), toivon vain, että meidänkin kiertueella rahaa liikkuisi vaikka sen verran, että TOP 100 eli Euroopan 100 parasta naisammattilaista kattaisi kulunsa pelkillä palkintorahoilla. Myös sponsorisopimukset ovat naisilla pienempiä. Harva mailamerkki esimerkiksi maksaa naispelaajille, mutta miehille lähes poikkeuksetta, jos pelaaja on Eurooppa Tourilla. Vähintäänkin bonuksia.

Me naisten kiertueella huonommassa asemassa olevat tietysti olemme sitä mieltä, että pelataan vaikka 150 000 eurosta, kunhan vain pelataan! Kuusi kisaa kauteen on aivan liian vähän pelaajalle, joka haluaa tienata tällä leivän. Se tarkoittaa sitä, että esim. minulle, joka vietän kolmen viikon loman vuodessa, tulisi 43 viikkoa harjoittelua vuodessa ja 6 kilpailua. Harjoittelu toki on kivaa, mutta kilpailua rakastan ja se saa minut syttymään. Kilpailemisen vuoksi tätä teen. Voitte ehkä myös kuvitella kuinka hankalaa on pitää kilpailutuntumaa yllä, kun kisojen välillä on kuukausi… Tai vaikkapa kolme? No ajattelet ehkä, että kilpailukalenteriahan voi täyttää muilla kisoilla, vaikkapa haastajakiertue LETAS:illa? Ai niin, eipä voikaan. Olisin viime vuonna saanut pelata aiempien LETAS-meriittieni vuoksi rajattomasti heidän kisojaan. Olisin ehkä pelannutkin enemmän, mutta kuten sanoin, loppuvuoden kisat peruttiin myöhään ja siinä vaiheessa LETAS:illa oli enää kaksi kilpailua jäljellä, joista toinen Azoreilla. Sen pelasin viime vuonna ja vaikka oli kisassa neljäs, en silti saanut reilun tonnin palkintorahoilla matkakulujani katettua. Ikävä kyllä rahaa on vähän ajateltava. Suomessa naisilla ei ole mahdollisuutta voittaa kisoista rahaa toisin kuin miehillä. Pelasin kyllä kauden aikana muutaman LETAS:in, mutta olisin pelannut enemmän, jos olisin osannut ennustaa syksyyn.

Vuodelle 2016 minulla ei olisi ollut LETAS:ille kategoriaa, koska en ollut pelannut vaadittavaa kuutta kilpailua. Saman verran kisoja tarvitsee muuten myös LET:illä alle, jotta täyden kortin haltija lasketaan rankingissa mukaan (eli siis karsinnoissa 22-30 sijoilla olleet saivat mahdollisuuden pelata ainoastaan kuusi kisaa ja jos jostain syystä heillä olisi ollut tuolloin este, ei heitä olisi laskettu rankingiin ollenkaan). 

LETAS:ille saa hyvän kategorian kuitenkin, jos pääsee LET-karsintojen finaaliin, joten se oli minulla hoidossa, kunhan vain maksoin kisan osallistumismaksun (1225e). 

MUTTA jos saat täyden kortin LET:ille, et saa pelata rajattomasti LETAS-kisoja. Jokaiseen LETAS:iin otetaan mukaan vain kolme täyden kortin haltijaa, paitsi jos pelaajalla on edelliseltä kaudelta kategoria myös LETAS:ille. Oonalla ja Kristalla esim. on voittajakategoria, joten he saavat halutessaan pelata myös LETAS:ia. Minulla taas ei ollut LETAS:ille kategoriaa. Mikäli olisin ollut karsinnoissa sijoilla 13-30 olisin pahimmassa tapauksessa saanut pelata vain kuusi tai seitsemän kisaa ensi vuonna, jos tuleva kausi on samanlainen kuin viime kausi (toivotaan tietysti, ettei ole). LETAS-kisat eivät onneksi ole olleet joka kerta täynnä, mutta senkin tietää vasta kaksi viikkoa ennen kisan alkamista, mikä tekee kauden suunnittelusta mahdotonta. Suunnittelu taas on menestymisen kannalta erittäin tärkeää. Viime vuonna sijat 22-45 saivat pelata yhtä monta LET:iä, vaikka top 30 (eli täysi kortti) pitäisi olla vahvempi kategoria. Sijoituin siis tänä vuonna sijalle 32 ja tasatuloksien vuoksi olen järjestyksessä 35. Saan siis todennäköisesti pelata saman verran kisoja kuin täyden kortin 20-30 sijat, mutta minulla on myöskin rajaton pelioikeus LETAS:ille. Voin siis suunnitella kauden helpommin kun ei tarvitse odottaa kisan ilmoittautumiseen asti, että saanko villiä korttia tai pulauttaako joku parempi täyden kortin pelaaja minut ulos kisalta viime hetkellä. 

Teksti voi kuulostaa pahalta ja katkeralta, mutta olen hyvillä mielin ja odotan tulevaa kautta innolla. Osaan ajatella tämän niin, että naisten asemaa yritetään nostaa, vaikka tilanne on toistaiseksi huonontunut. Pääsen kilpailemaan paljon ja tiedän mihin tänä vuonna kannattaa varautua. Kehitän peliäni sinnikkäästi ja toivon, että pystyn rikkomaan omia ennätyksiäni ja sitä kautta raivaamaan tietäni kohti Euroopan kärkeä. Jos peli on hyvää, ansaitsen paikkani tourilla ilman karsintoja, jolloin asema helpottuu. Ja jos oisin onnistunut karsintaviikolla olemaan kymmenen parhaan joukossa, olisin luultavasti saanut pelata lähes täyden kauden. 

Puss o kram,

Linda

Päätin kertoa teille suosikkikohteistani maailmalla. Olen pelannut golfia 31:ssä eri maassa ja useissa näistä maista kymmeniä kenttiä. Paikat mistä kerron ovat jääneet mieleeni joko mahtavien kenttien, upean luonnon tai mielenkiintoisen ympäristön vuoksi. Tässä seuraava kohde, mikä pääsee listallani kymmenen parhaan joukkoon. 

Australia

Olimme reissussa 2008 naisten MM-joukkueen kanssa, johon kuului lisäkseni Rosa Svahn ja Satu Harju. Mukana oli myös silloinen valmentaja ja kapteeni, sekä kapteenin tytär ja äiti. Olin silloin ensimmäistä kertaa Australiassa ja siitä jäi erittäin hyvät muistot. Se oli useiden eri kulttuurien yhteentörmäys. Ravintoloita ja ihmisiä oli ympäri maailmaa. Kaikilla tuntui olevan rento, positiivinen asenne. Muistan ihmetelleeni useampaan otteeseen, kun punaisissa valoissa tien ylittämistä odotellessaa joku alkoi aina jutella ja kysellä illan suunnitelmia, mistä päin maailmaa olimme ja mitä teimme Adeleidessa. Aussit vaikuttaisivat olevan kovia myös terveysintoilijoita. Kaikki ovat hyvässä kunnossa ja puistot täynnä kuntoilijoita heti aamusta.

Taistelimme ensimmäiset päivät jet lagia vastaan ja keksimme tekemistä, ettemme vahingossakaan nukahtaisi keskellä päivää. Olimme juuri matkustaneet 48h, joten sekään ei tietystikään auttanut asiaa. Ensimmäisenä päivänä kävimme katsastamassa paikallisen eläintarhan ja toisena päivänä menimme uimaan villien delfiinien kanssa avomerelle. Minulle on jäänyt vähän epäselväksi, että missä Australian haihyökkäykset tapahtuvat, sillä kun Adeleidessa asiasta kysyimme, sanoivat oppaat, että hyökkäyksiä on vain pohjois-rannikoilla. Tänä vuonna vierailin pohjois-rannikolla, missä samaan kysymykseen vastattiin hyökkäysten tapahtuvan aina etelä-rannikolla… Meille annettiin märkäpuvut ja snorkkelit, ajoimme merelle, missä meidän käskettiin hypätä 10-asteiseen veteen köyden varassa. Ei mennyt aikaakaan, kun delfiinit tulivat tervehtimään ja alkoivat uida allamme. Niihin ei tietystikään saanut koskea.

Photo creditit näistä vuoden 2008 kuvista taitaa mennä Heinille ja Ninalle, kiitos!

Kisat menivät osaltamme huonosti, tosin suuria odotuksiakaan ei varmasti ollut. Emme yksinkertaisesti olleet samalla tasolla kuin maailman kärki.. Sen lisäksi maaperä oli todella kovaa, täysin erilaista millä olin ikinä pelannut ja ruoho bermudaa, mikä ainakin minulle oli vielä silloin vierasta. Se toi varmasti vielä muutamia extra-lyöntejä joukkueelle.

Kävin tänä vuonna uudestaan Ausseissa ja pidän paikasta edelleenkin paljon. Siellä ei varmasti tekeminen lopu kesken. Hyviä kenttiä tuntuu olevan joka nurkalla. Miinuspuoli Australiassa on, että hotelleissa asuminen maksaa paljon enemmän kuin muissa maissa ja viikon matkalle ei kannata lähteä, kun matkustamiseen menee jo se 96h.

Tässä vielä muutama Gold Coastilta 2015

Puss o kram,

Linda