Linda Henriksson Ihan uusi WordPress-sivusto

Sveitsistä tuli voitto kotiin erikoisten vaiheiden jälkeen. Peli oli ihan hyvää koko kilpailun ajan, mutta ei mitenkään ihmeellistä. Minulla oli kyllä loistava 21:n reiän jakso, minkä pelasin -9. Meillä oli kisassa kovin tuuli missä olen koskaan pelannut. Griinit olivat onneksi jätetty vähän hitaiksi, joten pallot eivät rullanneet ulos griineiltä. Kärryjä piti pitää paikallaan, koska muuten ne liikkuivat itsestään. Pallonikin pyörähti kerran griinillä jo harjoitussvingin aikana.. Kun pääsimme takaysille, oli edessä monta väylää vastatuuleen. Lähestyin mm. puukolmosella kahdesti ja kerran par5-väylällä rautanelosella. Löin vastatuuleen 50m lyhyemmälle ja myötätuuleen 50m pidemmälle melkein jokaisella mailalla.

Viimeisellä väylällä Suomen tytöt tulivat katsomaan peliä. En itse tiennyt kisan tilannetta, mutta olin aika varma, että TOP 5:ssä olen. Yritin katsoa takana pelaavaa kärkiryhmää välillä ja näytti, että he olivat koko ajan lipulla, joten en uskonut voittomahdollisuuksiini.. Upotin viimeisellä reiällä kahden metrien birdien ja ystäväni hurrasivat kovasti. Moni tuli onnittelemaan heti, mutta tiesin, että peli oli vielä kesken. Tulostauluilta selvisi, että Englannin McLaren tarvitsisi birdien ja Venäjän Pegova eaglen, jotta menisimme jatkorei’ille. Mietin hetken uskallanko mennä katsomaan, mutta lopulta menimme.

McLarenin birdie-putti kiepsahti ja Suomen tytöt kastelivat minut vesipulloin (ei skumpalla meidän kekkereissä), niin kuin voittajille on tapana tehdä. Kaikki tulivat onnittelemaan ja touriltakin lähti virallinen twiitti voitostani. Puhuin puhelimessa poikakaverini kanssa ja ehkä muutama kyynelkin vierähti. En voinut uskoa, että olin voittanut!

Ja niinhän siinä kävi, että en ollutkaan! Venäläisen pelaajan livescoringissa oli ollut virhe, joten edessä olikin jatkoreiät. Meillä oli kiire lennolle Suomeen, joten kaikkien suomalaisten oli lähdettävä lentokentälle, mutta Tiia Koiviston oli pakko jäädä odottamaan minua, koska olimme samalla autolla. Hän tuli myös kädikseni. Jatkorei’ille siis. Ja olin märissä vaatteissa tietysti.. Löin huonon avauksen, mutta pääsin silti yrittämään par5-väylää kahdella griinille. Löin hyvän lyönnin keskelle greeniä, mutta arvioin eagle-putin vauhdin täysin väärin puuskittaisen tuulen vuoksi. Minulle jäi muutaman metrin birdieputti. Venäläisen, Nina Pegovan, birdieputti päätyi 50cm päähän reiästä ja näin minulle tuli mahdollisuus birdiellä voittaa väylä. Upotin putin ja voitto oli lopulta minun!

Tiia pakkasi tavarani, jotta minulla olisi ollut mahdollisuus palkintojenjaon jälkeen ehtiä lennolle ja hyppäsi itse tuntemattoman sveitsiläisen kyytiin, joka lähti viemään häntä lentokentälle. Itse myöhästyin lennolta reippaasti ja jouduin ottamaan uudet lennot aamulle.. Tai oikeastaan Melanie varasi ne.

Pääsin kisaan kutsulla. Melanie Mäezlerin, eli sveitsiläisen pelikaverini perhe järjestää joka vuosi Sveitsin kisaa ja he antoivat minulle villinkortin. Nimittäin kuukautta aiemmin näytti, etten välttämättä pääsisi mukaan. Lopulta olisin ehkä kuitenkin päässyt. Sain myös pelata Melanien kanssaan kaksi ensimmäistä päivää ja yleisöäkin oli mukavasti. Melanie varasi sitten vielä minulle lennot ja hotellin sillä aikaa, kun olin haastatteluissa ja kuvattavana. Iso kiitos siis heidän perheelleen.

Voiton ansiosta pääsen kaikkiin LETAS-kisoihin seuraavan kahden vuoden ajan. Seuraavalle kuukaudelle tuli kaksi kilpailua lisää. Taloudellisestikin tämä auttaa paljon, koska sponsori-tilanteeni on tällä hetkellä koko ammattilaisurani huonoin.

Olen ottanut tällä kaudella rennommin treenaamisen suhteen ja kehittänyt vähän sivuprojekteja itselleni. Kesti kuukausia toipua siitä, että menetin korttini Eurooppa Tourille. Olen lisäksi ollut jatkuvasti flunssassa. Valmentajani ja perheeni ovat kuitenkin olleet tukenani. Välillä myös psykologi. Kun pääsin pahimman ”golfmasiksen” yli otin yhteyttä Pasi Purhoseen, jonka persoonaa ja tyyliä valmentaa olen ihaillut pitkään. Aloimme muuttaa ajatustapojani ja siinä sivussa myös putti- ja wedgetekniikkaa. Pasi on ollut mukana nyt lähes kolme kuukautta. Hänen ehdotuksesta menin myös kokeilemaan uutta Edelin putteria Diswest Golfiin. He rakensivat sellaisen putterin mikä tukee tekniikkaani ja auttaa tähtäämään paremmin. Putteri oli mahtava. Se oli ensimmäistä kertaa käytössä, enkä yksinkertaisesti olisi voittanut ilman sitä. Kun LETAS oli pääkiertueeni muutama vuosi sitten, olin lähellä voittaa kaksi kertaa. Molemmilla kerroilla mokasin griinillä viimeisellä reiällä.

Nyt sain voiton ja se tuli hieman puskista, eikä siihen tarvittu edes virheetöntä peliä. Tuntuu mahtavalta, hassulta, hullulta ja jännittävältä. Sanoin tämän kauden tavoitteeksi voittaa ”jotain” ja päästä takaisin Euroopan pääkiertueelle parempana pelaajana. Tämä oli kauden toinen kisa ja osa tavoitteesta on jo täytetty! Uusi tavoite on voittaa uudestaan ja tietysti edelleen kehittää jokaista osa-aluetta.

Kiitos kaikista viesteistä ja tuesta, ne lämmittävät todella paljon! Niitä on tullut tosi yllättävistäkin suunnista. Kaikista suurin kiitos meidän perheelle. Kiitoksia erityisesti myös ystävilleni, sekä kaikille valmentajille ja sponsoreille, jotka ovat olleet mukana vuosien saatossa.

Puss o kram,

Linda

1. Post-round practice   2. Melanie   3. Trophy   4. Edel putter   5. Pro-Am day   6. Winner’s selfie

Ulkoa kuuluu kovaa melua. Puutarhakalusteet on tuotu sisälle ja parvekkeen oven edessä on hiekkasäkkejä. Olen huoneessani Sanyan Yalongbay golfresortissa ja ulkona riehuu taifuuni ”Sarika”. Olen onneksi oikealla puolella hotellia, niin ettei sade sentään hakkaa ikkunoihin. Tuuli on noin 20m/s. Lähettyvillä olevatt kaupat on tänään suljettuja tämän trooppisen myrskyn vuoksi. Olin viime vuona syklonissa ja nyt taifuunissa, niin ehkä ensi vuonna sitten hurrikaani?

Saavuimme viikko sitten Kiinaan Oonan kanssa ja pelasimme Xiamenissa Eurooppa Touria. Valmistelut poikkesivat vähän normaalista, kun harjoituskierrosta päästiin pelaamaan vasta keskiviikkona, eli päivää ennen kisan alkamista. Yleensä saamme välipäivän keskiviikolle, koska pelaamme harvoin pro-amia.

Ilma oli todella kuumaa ja kosteaa. Kenttä oli märkä, koska taifuuni oli kohdellut sitä kaltoin edeltävällä viikolla. Koko Xiamen koki kovia myrskyssä ja päätimme lahjoittaa palkintopotista 10% korjaustöihin. 

Peli tuntui kisan ajan todella hyvältä. Jopa viikon huonoin kierros +5 tuntui hyvältä, mutta ne kerrat, kun löin puolihuonon lyönnin, jouduin aivan mahdottomiin paikkoihin. Putti kulki ensimmäisenä päivänä mahtavasti, mutta vire laski aika kovasti kisan loppua kohti. Sain kuitenkin kasaan tärkeitä rahoja rankingkia ajatellen. Näillä näkymin saan pelata vielä kaksi kisaa. Valehtelisin, jos väittäisin, ettei paineet ole kovat. Olen tällä hetkellä muutaman tuhannen päässä täydestä kortista.

Täällä Aasiassa pelin henki on myös vähän erilainen, kuin Euroopassa.. Ensimmäisenä päivänä ryhmäni oli jatkanut peliä sillä välin, kun olin vessassa ja olivat puolivälissä matkalla kohti lähestymislyöntiään. Jouduin viheltämään, jotta sain heidät pois alta, että pystyin lyömään avauksen. Yksi kädeistä pahoitteli ja sanoi, että hän unohti minut. Viimeisenä päivänä minut jätettiin yksin griinille, vaikka seuraavassa tiiboxissa odotettiin taas edessä olevan ryhmän vuoksi. Ilmoitin kyllä heille, että Europpassa tuota käytöstä katsottaisiin törkeäksi. Yleensä pelaajat voivat mennä jo seuraavalle tiille, mutta silloin on tapana jättää yksi kädeistä viimeisenä puttaavan kaveriksi, ettei itse tarvi huoltaa lippua. Loukkaannuin ja tulistuin varmasti aivan liikaa ja on yritettävä olla vähän kovempi jatkossa.

Kiinalainen kulttuuri on todella erilainen. Varsinkin ruokapuolella. Jokainen suupala on täysi yllätys. Avajaisissa meille tarjottiin monenlaista lihaa ja keitosta. Luulin esimerkiksi syöväni jotain mustekalaa, kun vieressä istuva kiinalainen kertoi sen olevan ankkaa. En halunnut tietää, että mikäköhän osa oli kyseessä. Oona ja Krista lähtivät illalliselta alakerran länsimaiseen ravintolaan syömään, mutta minä jäin vielä sinnittelemään avajaisiin, ettei järjestäjät loukkaannu. Kestin vielä pari ruokalajia, mutta sen jälkeen en oikeasti enään saanut ruokaa kurkusta alas. Laitoin kuvan keitosta perheelleni ja äitini luuli, että kyseessä oli pikkusiskoni suorittama rotan ruumiinavaus. Mutta kun ei ollut. Yritin kaluta siitä kaiken lihalta vaikuttavan irti. 

Ongelmahan lähinnä on, että kaikkeen jätetään luut, suonet ja läskit paikalleen.  Alkushokista toivuttuamme alkoi buffeteista onneksi myös löytyä kaikkea ihanaa. Kokeilin reippaasti kaikenlaista ja sieltähän tuli sekä positiivisia, että negatiivisia ylläreitä… 

Kielen kanssa on myös ollut pientä hankaluutta. Ihmiset ovat todella ystävällisiä, iloisia ja yrittävät niin ymmärtää, mutta aina se ei aivan onnistu..

Oona esim. tilasi neljä kertaa saman salaatin, mutta vasta viimeisellä kerralla tuli oikea annos. Ensin tuli keitto, sitten väärä salaatti, seuraavalla kerralla se oli loppunut ja viimeisellä kerralla he toivat ensin väärän salaatin ja sitten oikean salaatin. 

Juomapuolikin on kovin erilaista. Meille tarjotaan keitettyä vettä, kokista tai olutta. Olen huono nukkumaan, jos juon coca colaa, niin olen parina iltana juonut janojuomaksi olutta! Lounaan kanssa olen valinnut kokiksen.

Olen yrittänyt löytää suklaata ja karkkia joka paikasta tax freestä lähtien, mutta sitä ei yksinkertaisesti ole!? En ole aivan varma miten selviän näistä neljästä viikosta! Pitää lahjoa joku tuomaan Euroopasta jotain. 

Kuulostampa muuten nirppanokalta.. Onneksi ne, jotka minut tuntee tietävät, että sitä en ole. Vaikka tarinan sävy on ehkä koomisen negatiivinen, niin nautin olostani kaikesta huolimatta. Kisaviikot ovat aina huikeita!

Asuimme hienossa hotellissa 17. kerroksessa. Emme päässeet kertaakaan kaupunkiin asti katselemaan. Olimme niin väsyneitä kuumuudesta ja aikaerosta. Täällä Sanyassakaan en aio lähteä seikkailemaan, mutta käyn viikonloppuna Shanghaissa, missä toivottavasti nään edes jotain. Jäin tänne Kiinaan ainoana suomalaisena väliviikoksi, koska ajattelin, että matkustaminen väsyttää minua ja aikaerokin tekee kaiken hankalaksi. Tänne jäi myös parikymmentä muuta eurooppalaista, joten yksin ei tarvitse olla. Pääsen pelaamaan kentän heti kun Sarika väistyy. Siihen asti nukun, syön ja teen fysiikkaa..

Puss o kram,

Linda

Kisakauteni alkoi huhtikuun lopussa Sveitsissä Eurooppa Tourin haastajakiertueella. Valmistustauduin talvella kauteen leireilemällä helmikuussa maajoukkueen kanssa Turkissa sekä omatoimisilla leireillä helmi-maaliskuussa Floridassa ja Espanjassa. Kauden alkua edeltävän viikon olimme maajoukkueen kanssa Espanjassa PGA Catalonian kentällä.

Leireily maajoukkueen kanssa on minulle kullanarvoista, koska minulla ei itsellä ole mahdollisuutta maksaa valmentajaa viikoksi leirille mukaan. Ei edes kisoihin. Leirit ovat loistavia myös, koska harjoittelutyyli on erilaista, kun ei itse päätä ja keksi treenejä. Uskon, että uudenlaiset ärsykkeet treeneissä kehittävät peliäni tehokkaammin.

Pelit alkoivat siis LETAS:illa Sveitsin Gamsissa, mikä on oikeastaan jo aika tuttu kenttä. Olen pelannut siellä kaksi kertaa aiemminkin. Kenttä on laaksossa lumisten vuorten ympäröimänä. Itseasiassa vuorten lisäksi myös kenttä oli lumen alla kolme päivää ennen kisan alkua. Harjoituskierroksellakin satoi lunta n. 10 minuuttia, mutta kisapäivät pelattiin hyvissä olosuhteissa. Olin kisassa T21 yhteistuloksella -1 (75,70,70).

Minulle on haastavaa pelata kisaa monen kuukauden tauon jälkeen. Adrenaliini pumppaa ja kädet tärisee, niin ettei tuloskorttiin kirjoittamistani numeroista saa selvää. Pää täyttyy hulluista ajatuksista jo ennen kierrosta.. Esim. että muistanko nyt merkata pallon joka kerta greenillä ennen kuin nostan sen putsattavaksi?! Käytänköhän vahingossa talvisääntöä!? Mitä jos bägiin onkin jäänyt ylimääräisiä mailoja!? Mitä jos tiiaan vahingossa väärään paikkaan!? Mitä jos kännykkään tuleekin joku vika ja vaikka herätyskello alkaa soimaan kesken kierroksen?! Katsoinkohan varmasti lähtöajan oikein!? Mitä jos olen unohtanut ilmottautua?! Entä, jos unohdan palauttaa tai allekirjoittaa tuloskortin? Mielessä käy kaikki ”worst case scenariot” mitä olen ikinä kuullut, nähnyt tai kokenut. Jännitys ei minulla vaikuta pallon lyömiseen, mutta putista tulee todella helposti ”push” eli työnnän ne oikealle. Menee pari reikää, ennen kuin osaan olla oma itseni, enkä enään ole kuin peura ajovaloiossa. Olin Sveitsissä 26 reiän jälkeen +6, mutta viimeiset 28 reikää pelasin -7 ja olin tyytyväinen peliini.

Sveitsistä suuntasin Marokkoon ja kohti ensimmäistä Eurooppa Tourin kisaa. Pelasin Sveitsin kisan suurilta osin siksi, että olisin valmis hyvään peliin Rabatissa ja saisin alkusekoilut pois. Vuosien mittaan olen huomannut, että pelaan parhaat tulokset toisella tai kolmannella perättäisellä kisaviikolla. Viime vuonna siihen ei vain saanut mahdollisuutta kuin kaksi kertaa.. Ne olivat myöskin parhaat viikkoni tuloksellisesti.

Marokon Lalla Meryem Cupin aloitin huonolla kierroksella. Lyöminen oli kauheaa ja sain pelastettua tulosta lähipelillä. Olin tosi vahvasti vasemmalla lähestymisissä. Uskomatonta miten lyönti katosi kahdessa yössä jossain akselilla Zurich-Helsinki-Casablanca. Kierroksen jälkeen ajattelin, ettei minulla ole pienintäkään mahdollisuutta pelata seuraavana päivänä paremmin. Laitoin viestiä maajoukkuevalmentaja Staffanille, joka antoi pari vinkkiä. Menin rangelle ja löin korillisen palloja fadena. Fadella (kierre oikealle) pelasin myös loppukisan ja osuin greeneihin hyvin. Lopputulos kisassa oli +6 (76,74,72,72) ja olin lopulta T28. Se on paras sijoitukseni Eurooppa Tourilla. Olen tällä hetkellä 71. rankingissa, mutta suurin osahan on saanut pelata neljä tai viisi kisaa enemmän.

Kun pelasimme karsinnat, meille annettiin epävirallinen lista kauden 2016 kisoista, joista nyt seitsemän on tipahtanut pois, muutettu tai siirretty eri syistä. Karsinnoista saadulla kortilla varmoja on näillä näkymin Tsekki ja Abu Dhabi. Neljästä kisasta käydään vielä neuvotteluja ja Turkissa odotetaan maan tilanteen rauhoittumista. Lienee varmaa, että tilanne ei siellä muutu.. Miehet pelasivat siellä nyt Challenge Touria, mutta meidän kisasta näytettäisiin live-kuvaa, mikä olisi ilmeisesti houkuttelevampi tilaisuus tulla terrorisoimaan tai kuten joku asian ilmaisi ”tulla konekiväärin kanssa heilumaan”.

LET Accessin kisoja tulen pelaamaan näillä näkymin ainakin neljä. Pelaan myös British Openin karsinnat, että pääsisin sitä kautta pelaamaan ensimmäisen majorini. Harkitsen vakavasti LPGA:n karsintoja, koska valitettavasti Euroopan tilanteeseen alkaa mennä usko. Palkintosummat nousee, mutta kisat vähenee.. Karsintojen kautta saadulla täydella kortilla on tällä hetkellä neljä kisaa kalenterissa. LPGA:lla karsinnoista saa kortin, millä pääsee pelaamaan lähes joka kisan, eli yli parikymmentä.

LPGA:n karsintojen ongelma on kuitenkin kisan kustannukset. Siellä pelataan kolme eri vaihetta ja kilpailumaksu on 5 000 dollaria. Matkakuluineen tarvisin siihen n. 15 000 dollaria. On ilmeisesti viimeinen vuosi niin, että LPGA:lle järjestetään karsinnat. Jatkossa joutuu menemään heidän haastajakiertueen kautta.

Seuraavaksi pelaan kesäkuun puolessa välissä Tsekeissä Eurooppa Touria. Tässä kuussa olisi Accessia Halmstadissa, mutta paras ystäväni menee sinä viikonloppuna naimisiin ja olen kaason tehtävissä, enkä olisi niistä poissa mistään hinnasta.

Puss o kram

Instasta näkee kuvia kaudelta @lin89da nickillä.